www.h-vene.net

"Vintage" H-veneillä kuulemma on taipumusta kannen delaminoitumiseen etenkin niiltä kohdin joilta veneeseen aina kuljetaan, omassani oikean penkin etuosassa ja sitloorassa luukun edessä ja jonkin verran keulakannella. Nuo alueet pitää hiukan narskuvaa ääntä yli kävellessä. Kyseltyäni tämä on kuulemma täysin normaali juttu ja oli yleisempää alkupään H-veneissä jotka tietenkin ajan saatossa ovat muutenkin enemmän kuluneet.

Eräs konkari antoi seuraavat ohjeet tilanteen korjaamiseksi:

1) Paikannetaan vaurioitunut alue

2) Porataan pienet reiät alueen ympäri n. 10-15cm:n välein. Konkari oli tehnyt tämän ulkopuolelta ja taiteillut jälkikäteen kitillä karhennukset kuntoon niin hyvin kuin suinkin. Hän ei nähnyt kuitenkaan mitään syytä miksei sitä voisi tehdä myös sisäpuolelta moisen vaivan välttääkseen.

3) Laitetaan hartsia injektioruiskuun ja tuupataan sitä kuhunkin reikään niin paljon, että se leviää seuraavaan reikään asti.

4) Annetaan kuivua ja viimeistellään reiät.

Helpolta kuulostaa mutta onko muilla kokemusta moisesta? Itse en ole hartsia ennen käyttänyt joten tuleeko sitä esim. lämmittää ennen käyttöä saadakseen sen juoksevaksi ja mistä sitä ylipäätään (Helsingistä) saa fiksuimmin? Onko sitä monenlaatuista vai kelpaako ensimmäinen löytynyt purkki? Konkari itse on niin aktiivinen venemies ettei sitä tavoita kesällä muuten kun morsettamalla välille Helsinki-Timbuktu.

On tuo yleistä, muissakin veneissä kuin H:ssa. Kyseessä on siis kerrosrakenteen delaminoituminen, kansirakenteissa on paikoitellen uretaanivaahtoa kahden lasikuitukerroksen välissä, ritinä alkaa kuulua kun se vaahtolevy on ironnut toisesta tai molemmista kovista kerroksista.

Pahiten vaaravyöhykkeessä on tasaiset paikat joita "potkitaan" eli "hypitään päälle", ts. juuri nuo sisäänkäynnin edessä olevat pinnat. Samanlaista rahinaa niissä on minullakin, ehkäpä pahiten juuri siinä istumakaukalon etuosassa.

Hartsia on hyvinkin monenlaisia ja monen hintaisia laatuja. Jotakin saa mm. biltemasta. Enemmän luotettavuutta/laatua haluttaessa voi tarvikkeita ostaa mm. Kevrasta (www.kevra.fi). Halvemmat vaihtoehdot taitavat olla polyesterihartseja (joista minulla ei ole mitään kokemusta) ja vähän enemmän rahaa käyttämällä saa epokseja (jollaista minulla on kellarissa nytkin odottamassa seuraavaa projektia)

Ajattelitko aloittaa noiden korjailun jo nyt kesällä? Jos maltat odottaa syksyyn, niin voitaisiin kokeilla tuota yhdessä ja tuhota siinä sitten kaksi venettä kerralla

Lauri wrote:
Ajattelitko aloittaa noiden korjailun jo nyt kesällä? Jos maltat odottaa syksyyn, niin voitaisiin kokeilla tuota yhdessä ja tuhota siinä sitten kaksi venettä kerralla

Heh, alotettaisko sun veneestä..?

Eipä kai kiire mikään ihmeempi ole. Aloin hosumaan kun sain sopivan poran lainaan mutta eiköhän vehkeet järjesty myöhemminkin.

Ymmärtääkseni pienellä varovaisuudella ei ongelma laajene sen ihmeemmin kunhan ei vaan jostain syystä pääse vettä tms. väliin?

Kyllä tuo aloitusjärjestys sopii. Pora ei ole ongelma, niitä löytyy.

Vesi on ihan hyvä pointti, sillä on täysin mahdollista että sitä voi jo olla siellä kerrosten välissä. Noissa puheena olleissa paikoissa ei pitäisi olla mitään reikiä, mutta esim. kannessa jos on laitettu kansiheloja ja tiivistetty huonoisi, niin voi siellä väliaineessa olla vettä vanhoissa veneissä. Silloin varmasti pitäisi kuivatella ensin.

Jäi edellisestä vastauksesta pois myös se lämmitysjuttu. Käsittääkseni kaikki laminointihartsit (epoksi nyt ainakin) kovettuvat sitä nopeammin mitä lämpimämpää on. Ja kovettuessaan kehittävät myös itse lämpöä, joten laakea sekoitusastia on parempi kuin paksun kerroksen mahdollistava purkki.

Työskentelyaika ei välttämättä ole mikään pitkä muutenkaan, siksi esilämmittämisessä ei taida olla järkeä normaalioloissa (tai sanotaan, ettei yli normaalin huoneenlämmön lämmittäminen liene järkevää). Esim. tuolla minun epoksilla työskentelyaikaa on ehkä 15-20min sekoittamisesta. Lopullinen kovettuminen kestää kyllä pitempään. Tuo epoksi on sellaista jähmeähkön öljyn kaltaista juoksevuudeltaan, en tosiaan tiedä onkö polyesterihartsit notkeampia. Jos on, niin sellaiset voisivat olla parempia tähän tarkoitukseen?

Lauri wrote: Työskentelyaika ei välttämättä ole mikään pitkä muutenkaan, siksi esilämmittämisessä ei taida olla järkeä normaalioloissa (tai sanotaan, ettei yli normaalin huoneenlämmön lämmittäminen liene järkevää). Esim. tuolla minun epoksilla työskentelyaikaa on ehkä 15-20min sekoittamisesta. Lopullinen kovettuminen kestää kyllä pitempään. Tuo epoksi on sellaista jähmeähkön öljyn kaltaista juoksevuudeltaan, en tosiaan tiedä onkö polyesterihartsit notkeampia. Jos on, niin sellaiset voisivat olla parempia tähän tarkoitukseen?

Heh, eipä kai aloitusveneellä suurta väliä kun priimaa tuloo vaikka tavallista yrittää..

Ok, mulla oli mielikuva että matsku notkistuisi lämmitettäessä mutta kuten sanottu, hartsit on mulle uusi ulottuvuus. Syyskelit voi viileämpinä (no, Suomen suvi toistaiseksi käy kyllä syksystäkin) olla siten parempaa aikaa.

Pitää koittaa jos saan Konkaria kiinni ennen kun päästään syksymmällä asiaan. Siltä varmasti selviää minkälaiset hartsit on hyväksi havaittu.

Omassa veneessä ei pitäisi välissä vettä olla, pinnat ovat ehjiä päällepäin. Tai ainakaan tilanne ei ollut talven aikana pahentunut (viime syksynä en hommiin "kerennyt" vaikka ajatus olikin).

Tuollaiset väliaineelliset rakenteet, kuten h-veneen kansihan korjataan normaalisti siten että huonoksi mennyt, eli delaminoitunut kohta poistetaan ja tilalle tehdään uusi vastaava lasikuitu-väliaine-lasikuitukakku. Tässäkin kuitenkin käy taas siten, että korjatusta kohdasta (saumasta) tulee väkisin jäykempi, eli heikkokohta.
Tuo injektioruiskun käyttäminen hartsin pursottamiseen kuidun ja väliaineen väliin taas tuntuu jotenkin venäläiseltä korjaukselta. Eihän siinä tapahdu muuta kuin tuo ko. ääni saattaa kadota? Ei se ainakaan tule yhtä lujaksi kuin mitä se on ollut, sillä eihän se kuitu siihen väliaineeseen enään "tartu" vaan ilman tilalle tulee tässä tapauksessa hartsia (ja muistakaamme hartsi rikas kohta on heikko kohta sekä painava ). Luultavasti huomattavasti lujempaan ja helpompaan lopputulokseen pääsisi laminoimalla ko. kohtien alle jos mahdollista muutaman mattokerroksen. Tosin ääni jää tässä tapauksessa edelleen kummittelemaan.

Pualikas wrote:Tuollaiset väliaineelliset rakenteet, kuten h-veneen kansihan korjataan normaalisti siten että huonoksi mennyt, eli delaminoitunut kohta poistetaan ja tilalle tehdään uusi vastaava lasikuitu-väliaine-lasikuitukakku. Tässäkin kuitenkin käy taas siten, että korjatusta kohdasta (saumasta) tulee väkisin jäykempi, eli heikkokohta.
Tuo injektioruiskun käyttäminen hartsin pursottamiseen kuidun ja väliaineen väliin taas tuntuu jotenkin venäläiseltä korjaukselta. Eihän siinä tapahdu muuta kuin tuo ko. ääni saattaa kadota? Ei se ainakaan tule yhtä lujaksi kuin mitä se on ollut, sillä eihän se kuitu siihen väliaineeseen enään "tartu" vaan ilman tilalle tulee tässä tapauksessa hartsia (ja muistakaamme hartsi rikas kohta on heikko kohta sekä painava ). Luultavasti huomattavasti lujempaan ja helpompaan lopputulokseen pääsisi laminoimalla ko. kohtien alle jos mahdollista muutaman mattokerroksen. Tosin ääni jää tässä tapauksessa edelleen kummittelemaan.

Noo, katsotaan nyt kuinka käy.. Laurin ehdottama epoksihartsi kuulostaa hyvältä sekä liimauksen että kovettumisen suhteen. Lujaahan kansi on edelleen, ikävä rouskutus vaan pitäisi saada pois ettei tilanne pahene ja ongelma leviä. Vauriot ovat nykyisellään hyvin paikallisia joten liimaus voisi olla fiksumpaa kun alkaa ronkkimaan runkoa auki uusine korjaussaumoineen.

Hartsillahan ei meidän tapauksessa täytetä ilmarakoja vaan liimataan kulutuksessa irronnutta laminaattia. Toivon mukaan matsku on molempien veneessä kuivassa kunnossa, eilen jututin erästä Leeveneellä venettään korjauttanutta kaveria jossa arvioivat balsojen muuttuneen mullaksi. Toki senkin olisi korjattua saanut mutta toistaiseksi katsottiin että vene toimii kannen pehmeydestään huolimatta. Laminaattia ei kuitenkaan avattu joten täyteaineen materiaali, kunto ja kosteus jäivät mittareiden varaan. Syyksi kuitenkin havaittiin huonosti kitatut hela- ym. reiät kannessa.

Arvoitukseksi jäi missä vaiheessa Arteknon (eikös Laurillakin ole Artekno?) laminaatin täyteaine vaihtui balsasta puretaaniksi. Kaverin vene on -76, itselläni on -75 ja Laurilla taisi olla -79. Mutta tämä ja moni muu asia varmaan varmistuu kun päästään aikanaan itse asiaan. Kertokaas jos tiedätte!

Konkariin muuten törmäsin laiturilla eilen. Oli ollut pikku retkellä Toukokuusta asti ja nyt piti käydä parturissa.. Kertoi että noista hänen korjausajoista on jo niin kauan ettei samoja hartseja varmasti enää edes valmisteta. Sanoi että etua on jos matsku on sen verta juoksevaa että sen ruiskulla saa kannen väliin tuupattua. Jonkin asteen elastisuus on varmasti myös etu.

Veneessämme (Artekno -73) on jo jokin muovivaahto täyteaineena.

Meilläkin on laminaatti irronnut pieneltä alueelta keulakannella ja avotilan lattian etupäässä. Kumpikaan kohta ei ole lujuuden kannalta kriittinen, joten en aio tehdä asialle mitään.

Juu, vaahtoa siellä on. Laitoin keväällä keulakannelle keskelle rosterikahvan, sellaisen n. 60cm pitkän mitä maritim myy, ja ihan kuivaa vaahtoa sieltä löytyi kun porailin reikiä sille kahvalle. Balsa onkin tosi ikävää sen kompostoitumisominaisuuden takia, mutta kunnollinen umpisoluinen vaahto kyllä pitäisi kestää.

Epoksista vs polyesterihartseista vielä sellainen juttu, että muistelen jonkun kemiasta enemmän ymmärtävän joskus selittäneen niiden tarttumisperiaatteita: Epoksi tarttuu aina mekaanisesti kerran kovetuttuaan (= tarttuu vain karheaan pintaan, sileään ei tartu), polyesterit sen sijaan tarttuisivat myös muodostamalla kemiallisia sidoksia aikaisemman hartsin kanssa. Jos se menee noin, niin tuollaisen suljetun paikan korjaamisessa epoksilla pitää sitten onnistua kerralla.. sieltä kerrosten välistä kun ei voi karhentaa pintoja hiomalla, mikä olisi uuden epoksikerroksen laittamisen edellytys. Kaikkeen muuhun liimaamisen, laminointiin ja pinnoittamiseen se käyttämäni laminointiepoksi on ollut todella mukavaa tavaraa (olen käyttänyt Kevran myymää SP systemsin "106"-tuotetta)

Lauri wrote: Epoksista vs polyesterihartseista vielä sellainen juttu, että muistelen jonkun kemiasta enemmän ymmärtävän joskus selittäneen niiden tarttumisperiaatteita: Epoksi tarttuu aina mekaanisesti kerran kovetuttuaan (= tarttuu vain karheaan pintaan, sileään ei tartu), polyesterit sen sijaan tarttuisivat myös muodostamalla kemiallisia sidoksia aikaisemman hartsin kanssa. Jos se menee noin, niin tuollaisen suljetun paikan korjaamisessa epoksilla pitää sitten onnistua kerralla.. sieltä kerrosten välistä kun ei voi karhentaa pintoja hiomalla, mikä olisi uuden epoksikerroksen laittamisen edellytys. Kaikkeen muuhun liimaamisen, laminointiin ja pinnoittamiseen se käyttämäni laminointiepoksi on ollut todella mukavaa tavaraa (olen käyttänyt Kevran myymää SP systemsin "106"-tuotetta)

Tuotahan vois selvitellä jos kemistikavereita löytyy. Hartsi oli varmaan 70-luvulla se ainoa järkivaihtoehto joten siitä Konkarin luonnollinen valinta. Jos joku fiksumpi aine sen puretaanivaahdon (?) kanssa on sen jälkeen keksitty niin se voi hyvinkin olla parempaa käytännössä.

Eikös noissakin hommissa pitäisi päteä se juttu, että älä turhaan korjaa sitä mikä ei ole rikki. Ei kait natina vielä tarkoita sitä että pitäisi tehdä 'vene uudestaan'? Sitten voisin asian ymmärtää, jos kanteen tulee jo halkeama rakenteen jalkojen alla painumisen johdosta.

4xS wrote:Eikös noissakin hommissa pitäisi päteä se juttu, että älä turhaan korjaa sitä mikä ei ole rikki. Ei kait natina vielä tarkoita sitä että pitäisi tehdä 'vene uudestaan'? Sitten voisin asian ymmärtää, jos kanteen tulee jo halkeama rakenteen jalkojen alla painumisen johdosta.

Niinpä, siksipä tuo ruiskutus olisikin hyvä niksi jos toimii. Ei vaiva leviä isommalle alalle.