www.h-vene.net

Ostamassani veneessä on katsastusvarustus (ymmärtääkseni) ja pieni varustelaatikko
(ja 1 ylimääräinen levanki skuuttilukkoineen)
Suunnon kompassi (luukkuasennus) ja perämoottori sekä käyttämätön Origo 3000

Mitä kaikkea suosittelette hankittavaksi nyt talvenmittaan kun tarkoitus on retkipurjehtia
ja enimmäkseen yksin.
Siis kokemuksia tavaroista joista ollut iloa tai hyötyä ja mitä ehkä vielä kaipaisitte veneeseenne.
Tällälailla tyhjään veneeseen on kiva hankkia kaikkea kun ei tarvitse miettiä raatsiiko tuon vanhan jo hävittää uuden tieltä.

jii vee wrote:Ostamassani veneessä on katsastusvarustus (ymmärtääkseni) ja pieni varustelaatikko
(ja 1 ylimääräinen levanki skuuttilukkoineen)
Suunnon kompassi (luukkuasennus) ja perämoottori sekä käyttämätön Origo 3000

Mitä kaikkea suosittelette hankittavaksi nyt talvenmittaan kun tarkoitus on retkipurjehtia
ja enimmäkseen yksin.
Siis kokemuksia tavaroista joista ollut iloa tai hyötyä ja mitä ehkä vielä kaipaisitte veneeseenne.
Tällälailla tyhjään veneeseen on kiva hankkia kaikkea kun ei tarvitse miettiä raatsiiko tuon vanhan jo hävittää uuden tieltä.

Eniten kiinnittäisin huomiota siihen, että "layout" toimii eli nostimet ym. voidaan hoitaa "käden ulottuvilla" eli että tärkeimmät säädöt (nostimet, takastaagin kiristin eli hekki, kikkitalja, cunningham, vinssit ym.) tulevat kaukaloon ja sopivan lähelle kipparia. Hekin taljat kannattaa varustaa riittävillä välityksillä siten, että ne pystyy sujuvasti kiristämään ja fokan vinssin kannattaa vaihtaa kaukalon laidoille jos ne eivät siinä vielä ole. Fokan voi vaihtaa rullapurjeeksi jos kokee sen käytön muuten hankalaksi ja isoon voi laittaa laiskajaakon/lazy jackin ja siihen sopivan puomipussin sekä puomille kannattimen (joko joustimen alle tai kannatinnaru dirkin puomin päästä mastoon). Lisäksi voi ja reissujen luonteesta riippuen kannattaakin panostaa kovan tuulen fokkaan (tai rullapurjeeseen) ja isopurjeen reiveihin ja pikareivijärjestelmään.

Nuo veneen hallintaan liittyvät "varusteet" ovat mielestäni keskeisimpiä käytön mukavuuden kannalta (no, nuo listan loppupään säädöt ehkä tarkemman harkinnan jälkeen). Sinänsä hyvä juttu että kautta on vielä jäljellä niin voit makustella mikä tuntuu toimivan ja mitä pitäisi järjestellä uudelleen. Turvallisuus kannattaa varmasti ottaa myös harkintaan, eritoten elämänlangat ja riittävät otteet keulakannella ja mikäli onnistuu jotenkin veteen tippumaan niin vielä tikkaat, jotka voi vedestä käsin alas taittaa. Nyt syksymmällä haalarit päällä seilatessa on tullut mieleen ettei taitaisi päästä enää pelkällä ponnistamisella veneeseen ne päällä kroolattuaan..

Muu varustelu meneekin sitten ihan oma mau mukkaa. Lämmitin voi olla hyvä jos reissaa aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, samoin panostus veneen sähköihin (aurinkopaneeli tai jos ajetaan paljon koneella, järjestää sieltä lisälautausta) ja tarpeen mukaan mitoittaa ne esim. termostaattikompurakylmälaukulle sopivaksi ym. Melkein tonnin lämmittimen voi tosin korvata muutaman kympin makuupussilla jne., tosin lämmittimellä saa kuivatettua kostean veneen tuulettamista tehokkaammin ym.

Ehkä omassa veneessäni tärkeimpinä varusteina "layoutin" lisäksi on mielestäni toimiva keitinjärjestely ja vesipumppu (kts. hwiki>varustelu>keittiö sekä hWiki>varustelu>Tee itse) sekä (toisinaan) toimiva moottori. Hwikin varustelu-osiossa on paljon muutakin jota voi harkita tarvitsevansa. Jos pitää väylien ulkopuolella seilaamisesta, esim. kaiku ja plottaaava gps (suosittelen vähän virtaa käyttävää käsikäyttömallia ja siihen virtajohtoa veneen akulle) voi olla hyviä varusteita.

Peräsinpinnalle lukitus tai autopilotti auttaa yksinpurjehduksessa. Pinnalukosta oli jossain keskusteluakin, mutten löytänyt tähän hätään.

Uudella veneellä kannattaa pääsääntöisesti purjehtia yksi kausi ennen kuin alkaa tehdä suuria varustehankintoja tai muutoksia veneeseen. Listan kuvitelluista parannuskohteista voi kyllä tehdä etukäteen, mutta tärkeysjärjestyksen niille saa vasta kokemuksen kautta. Eri ihmisillä kun on hyvinkin erilaiset preferenssit.

Jos nyt olet varma siitä yksinpurjehduksesta, niin remonttimaken mainitseman autopilotin voisi lisätä ja lisäksi varmistaa että pysyt veneessä (kts turvavaljaskeskustelu h-vene/f/viewtopic.php?f=11&t=487&p=3409). Sekä miettiä sitä, miten pääset takaisin veneeseen jos satut putoamaan, joko valjaat päällä tai ilman.

Omasta mielestäni H on kyllä kiva siitä, että kaikenlaista tingeltangelia ei tarvitse ollakaan mukana, ei oikein kuulu tämän veneen luonteeseen mikroaaltouunit ja satelliittiantennit. Ja silti vene on tarpeeksi suuri, jotta kaiken tarpeellisen saa mukaan. Edellisiin (suurempiin) veneisiin verrattuna esimerkiksi nyt ei ole ollut mukana kattavaa valikoimaa sähkötyökaluja; aikaisemmin oli, ja niille oli joskus tarvettakin esim. kun piti tiivistää uusiksi kaidetolpan jalkoja keskellä kesälomaa...nyt kun ei ole niin paljoa huoltoa vaativia paikkoja veneessä, niin ei tarvitse olla niin isoa valikoimaa työkalujakaan mukana

Kiitos tähänastisesta.
Tuo turvallisuus ja käytännöllisyys purjehtiessa askarruttaa, mutta en enää tänäkesänä ehdi saada kokemusta helpottamaan ratkaisuja. Komppaan tässä Lauria. Sähkön riittävyys myös askarruttaa (autopilotit jne)
Vene (L-545) on tehty/ollut kilpaveneenä ja helat yms ovat senmukaiset, esim vetouria kiinnitysköysille ei ole lainkaan ( vain 2 knaapia) ja muutenkin varustus ilmesen kilpaan suuntautunutta, siksi keitinkin on käyttämätön (32v)
Päädyin H-veneeseen juurikin sen "luonnonläheisen" luonteen takia, kuitenkin tulisi olo olla mukavaa, lämmintä ja turvallisen tuntuista, ottaen huomioon olosuhteet.
Yksinpurjehdus ei itsetarkoitus, en vain usko että vastaavia olosuhteita haluavia on ystäväpiirissäni.
Ilta ja viikonloppureissut asia erikseen. Toinen on että jään pian pois työelämästä ja aikaa olisi erillälailla kuin kavereillani
Tämä tonnin lämmitin/makuupussi ajatus viehättää yleensäkin

Lisää vinkkejä hankintalistaani

Lisätäämpä listalle puomiteltta. Siitä kun voi aika varmasti sanoa, että on retkikäytössä hyvin hyödyllinen. Jopa yksin liikuttaessa, joten tuskin tulee pettymyksiä jos laittaa vähän aikaa ompelutöihin talvella. kts. hfoorumi/viewtopic.php?f=1&t=382&p=4470

Mitä mitä ?!?!
luinko oikeen, että vielä joku suosittelee vinssien laittamista istuinkaukalon laidalle ??
Eiköhän sovittais, että niiden oikein paikka ole kuitenkin kajuutan katolla.
Silloin niihin pääsee käsiksi helpoiten ja ne toimivat parhaiten...purjehditaan sitten yksin tahi miehstön kanssa.
H:tahan yksin purjehdittaessa ollaan levangin etupuolella.

Karhusaari wrote: H:tahan yksin purjehdittaessa ollaan levangin etupuolella.

Toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä. Vähän tuulen ja sen suunnankin mukaan.

Oma jatkovarteni ei taitais ihan kajuutan katolle asti ylettyä.

Vinssit on paremmat katolla, kun on miehistöä. Mutta nimenomaan yksin retkeillessä laidat on parempi paikka. Eli 4 vinssiä sellaisessa käytössä olevaan veneeseen on kyllä ihan sopiva systeemi.

Tai, jos oikein ruvetaan virittämään heloitusta, niin kolme vinssiä voisi olla myös hyvä järjestely: Kaksi katolla + sellainen lyhyt ylhäällä oleva levanki"pöytä", jossa voisi olla myös yksi vinssi keskellä istumalaatikkoa voisi olla hyvä, yksin purjehdittaessa sen fokan skuutin voisi sitten vetää siihen. Tuulen alapuolella olevat vinssit kun on joka tapauksessa vähän ikäviä käyttää; katolla olevien vinssien osaltakin oikea logiikka on ristiinjalustus, vai mitä?

Nyt tekis mieli sanoo, että tervetuloa oppiin Jyväskylään.. Siis siitä miten H:lla purjehditaan yksin ;o)

Karhusaari wrote:Nyt tekis mieli sanoo, että tervetuloa oppiin Jyväskylään.. Siis siitä miten H:lla purjehditaan yksin ;o)

Juu, meillä täällä merellä on kyllä hommat vähän tämmösiä amatööriviritelmiä..

Karhusaari wrote:Nyt tekis mieli sanoo, että tervetuloa oppiin Jyväskylään.. Siis siitä miten H:lla purjehditaan yksin ;o)

Todella hienoa, jos järjestyy kurssitusta yksinpurjehduksesta. Opettelu onkin aina hyvä aloittaa suojaisilla vesillä, ja sen puolesta järvet on hyviä; ei ole ikinä kovin isoa aallokkoa vaikka tuuli olisikin kova. Siis mereen verrattuna. Ja näkyyhän tuo ero tietysti varustelutarpeissakin. Ymmärrän hyvin, että ensisijaisesti järvikäytössä olevassa H-veneessä ei tule esille tuollaiset edellä kuvatut jutut, kuten että olisi riittävästi vinssejä aina käden ulottuvilla, mutta merellä pitempiä aikoja viettäneistä voi taas löytyä useampiakin joilla on sama ajatus.

Juu juu oon minäkin tykänny enemmikseen tyttäristä, mut mahtuu kokemuksiin jokunen äitikin (tosin ittellä ei tietääkseni ei oo jälkikasvua... Ainakaan ei oo tullu ensimmäistä isänpäiväkorttii vielä....)

Mutta luulin että nyt puhuttiin H-venestä, joita RAKASTAN.

Kokemustahan mulla ei ole purjein vesillä liikkumisesta kuin 21 eri järvellä, 5 merellä ja 3 lammella...
Täytynee varmaan uusia kotka - hki reissu H:lla nyt peruttaen.... Vai??

Olisko seuraava keskustelun aihe 'mitensaisinperämoottorinkaukohallintalaitteenkiinnitettyyH:nlevankikiskontilalle?'
Veikkauksia osallistunko em. keskusteluun?

Oli muuten eilen miellyttävä keli vetää yksin 1.45h Juurikasta Lutakkoon (Säynätsalo-JKL:n satama) Lähes kokoajan 5-15 astetta jiipinpuolella spinnulla n.8-10 solmun nopeuksia parhaimmillaan...

Paatti on vielä vedessä 22.10 asti...

=o)

Pari kertaa olen purjehtinut H:ta yksin, ja tällöinkin ihan kokeilumielessä. Näiden vähäisten yksinpurjehdus kokemusteni perusteella täytyy sanoa, että komppaan Vesaa (Karhusaari, myös Murhasaareksi kutsuttu ) . H:ssa kuuluu olla kaksi fokkavinssiä ja niiden paikka on katolla. Enempiä vinssejä ei tarvita. Yksinpurjehdittaessa luonnollinen istumapaikka on levangin etupuolella, siitä yksinkertaisesti vain näkee kaikkein parhaiten ja venettä on siitä kohdin paras ohjata.

Levangin etupuolelta ajaminen toki edellyttää, että osaa ajaa venettä jatkopinnasta. Mutta kun jatkopinnasta ajamisen jossain vaiheessa oppii, niín se on niin luonnollista, että jos jostain syystä (todella kovan tuulen lenssi tms) pitää ohjata pinnasta, niin siihen täytyy oikein komentaa itsensä, ja silti pitää kiinni jatkopinnasta.

Paras istumapaikka on siis levangin etupuolella. Itse yksinpurjehduksessa suurin ongelma on, että miten pinnan saa pysymän suorassa ilman, että siitä pitää kiinni. Vene kun pyrkii useimmin nousemaan, kun pinnasta on päästetty irti. itse olen - molemmilla kerroilla - pyrkinyt ratkaisemaan tämän säätämällä veneen neutraaliksi ennenkuin teen ajattelemani purjeen säädön. Lue: olen löysännyt isoa purjetta ja sitten tehnyt ajattelemani säädön ja vetänyt sitten ison kiinni. Ja tämä sen vuoksi, että Katariina on kilpavene, joten en rakenna siihen mitään systeemejä pitämään pinnaa keskellä. Eikä juristin luontainen luovuus, saatikka tekninen näppäryys ole ole riittäviä rakentamaan köydestä systeemiä pitämään pinnaa keskellä. Luovin tehtyäni pyrin alkuun kääntämään veneen liaan alas ja sitten kiristämään fokan: vene kun kääntyy kohti vastatuulta, kun sitä ei ohjata.

Minkaanlaiselle fallivinssille en näe tarvetta. H:n purjeet ovat siksi pienet, että ne nousevat käsivoimin. Fokan säätäminen/trimmaaminen on kokonaisuus johon vaikuttavat skuutin kireys, skuuttipiste ja fallin kireys. Ja kaikki tämän sen jälkeen kun ensi on säädetty riki vallitsevalle kelille. Se miten fokan säätöjä käytetään vaihtelee venekunnittain ja myös purjeittain. Katariinassa käytetään pääsääntöisesti fokan skuuttia. Fokan fallia enemmänkin ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki fokan fallin kireys vaihtelee tuulen voimakkuuden mukaisesti, mutta raffimmin kuin fokan skuutin kireys. Fokan skuuttipistettä ei säädetä kisan aikana juuri lainkaan. Fokan virityksen ongelma on, että purje on suurimman osan ajasta piilossa ison takana. Fokan aktiivisempi säätäminen on yksi ensi kesän painopisteitä. Mutta miten purjeen näkisi paremmin tuulen puolen laidalta roikkuen? Linja-auton peili varren päähän, vai miten sen tekisi

Viitaten edellä kirjoittamaani en näe mitään syytä sille, miksi matkaveneenä käytettävään H-veneeseen asennettaisiin vinssejä veneen katolla asennettavien fokan vinssien lisäksi. Fallit tai muut säädöt eivät niitä tarvitse.

H:n falleihin on löydetty paras ja käytännöllisin ratkaisu joskus 80-luvun puolessa välissä. Ison falli on edullista köyttä lukuunottamatta muutaman kymmenen sentin vaijerin pätkää, joka asettuu purjeen kulman ja toppilukon välille. Toppilukkoa varten vaijeriin on asennettu plommi, joka asettuu toppilukin hahloon. Fokan falli voi olla vaijeria, dyneemaa tai muuta materiaalia, kunhan se on täysin venymätöntä, ja jollain tavalla järjevästi voidaan ratkaista fallin alapään kiinnitys, mielellään niin, että fallin kireys on sään mukaan säädettävissä. Systeemi toimii kaikissa olosuhteissa, joskus ääriolosuhteissa ehkä joutuu kokeilemaan temppuja, mutta ne ovat oma lukunsa. Matkaveneessä perusratkaisu on täysin riittävä. Kuvattu ison falli ei taida mahdollistaa reivaamista, mutta en oikeasti näe H:n ison reivaamiselle tarvetta. Saman voiman vähennyksen saa aikaiseksi taivuttamalla mastoa ja tarvittaessa ajamalla löysällä isolla. Ison flatraaminen tietenkin syö purjetta, mutta niin tekee reivaaminenkin

FIN931 wrote:Pari kertaa olen purjehtinut H:ta yksin, ja tällöinkin ihan kokeilumielessä. ...

Kiitoksia selvityksestä.

Oma puheenvuoroni koskee havaintojani kokeiltuani edestä ja takaa seilailua sekä sivuaa nostimia.

Eli omasta mielestäni takaa ajaminen on ihan luonnollista, itse reissailen kahden miehistöllä jolloin "keulempi gasti" hoitelee fokan muut ruffin säädöt (itselläni kaukaloon tulee nostinten lisäksi cunningham, kikki ja spinnun gaijat) kun taas kaukalon säädöt (toisaalla tahkottu hekki ja levanki) hoitelee pinnamies. Yksin seilatessa koitan priorisoida säätöjä ja tietenkin tähän vaikutaa fokan vinssien sijainti (omassani kaukalon laidoilla).

Kevyellä tuulella tuntuu painon siirtämisestä eteen olevan apua, samoin kun avotuulissa. Silloin siirtyminen eteen on ihan simppeli juttu kun ison skuutti ei ole jatkopinnan edessä kuten kryssiessä.

Kryssiessä maston paine lykkää perää syvemmälle veteen joten istuminen edessä ei välttämättä tasapainota venettä ihan niinkun voisi. Veteen painuvan perän apu vesilinjan pidentämisessä tosin tunnetaan ja siitä on hyvä ottaa hyöty irti kun mahdollista niin ei pääse spiidit tippumaan. Samalla tosin kitkakin kasvaa joten tasapaino tuulen voiman ja tämän veteenpainumisen aiheuttavan lisääntyvän kitkan välillä.

Yleensä ottaen saan kuitenkin paatin ihan hyvin trimmiin etupään lukoista ja istun taakse, jossa sijaitsevat vinssit helpottavat fokan hoitelemista sieltä käsin. Jatkopinnaa en käytä juurikaan kun ei tule laidalla istuttua ja näin kryssiessä käsi ei juuri pinnasta irtoa.

Tilanteen vaatiessa (tiukimmassa kryssissä pysyttäytyessä) istun usein alalaidalla, josta fokan langat näkee paremmin. Luulisin, että kuulun "fokalla ajaviin", sillä nuo langat yleensä kertoo nopeasti kun vauhdin tiukin huippu alkaa taittua. Omilla Quantumin purjeilla ajellessa skuuttikisko on pääasiassa säädetty taakse jolloin kaksi ylempää lankaa pysyy hyvin kun taas alin irtoilee herkästi ja kertoo silloin miten purje on trimmissä suuntaan nähden. Kovemmassa tuulessa yksin seilatessa tosin alalaidalla tulee helposti tukala fiilis ja eihän se veneen asentoakaan paranna. Herkimmät trimmailut kuitenkin tuntuu osuvan kevyisiin keleihin jolloin pieni kallistus leen puolelle ei ole pahasta.

Sitten nostimista. Komppaan sitä, että oikealla tekniikalla nostimet saa vedettyä kyllä tappiin saakka ilman vinssejä. Kyseessä ei siis ole voimalaji vaan se sujuu ilman pattiakin kun vaan osaa sujauttaa nostimen lukkoon ennenkun se ehtii valua takaisin mastolle. Mikäli purje löystyy tällöin reissun alettua, on vika yleensä nostimissa.

Nostimien vaijeriniksejä on tullut kokeiltua parissa muussa veneessä. Ns. ylälukollinen plommimalli voi olla haavoittuvaa sorttia joten alas kannattaa varata lukko myös (Albin Expressissä ja jollissa niiden vajaakuntoisuutta on tullut kiroiltua). Lisäksi reivaamisen mahdollisuus on ihan vaan pleissatun köyden pituudesta kiinni, sitä kun jättää pari metriä pitkäksi niin reivaus onnistuu varmasti (muutenhan purjeen laskeminenkaan ei onnistuisi). Plommilukkoa ei tosin voi käyttää enkä osaa sanoa vioittuuko se reivaamisesta mikä on hyvin mahdollista. Köysi-vaijeriliitos kuulemma vaatii ajoittain huomiota myös mutta siihen en ole perehtynyt.

Itselläni nostimina on dyneemafallit joihin olen ihan tyytyväinen. Pituutta on riittävästi liikaa joskaan en tullut ajatelleeksi, että köysi tuppaa kulumaan maston huipun pylpyrän kohdalta. Tuotahan pystyy välttämään kun lyhentelee nostinta huipun päästä toisinaan ja siten "syöttää" tuoretta köyttä ongelmakohtaan. Toki liikahännästä on vähän vaivaakin kun laiturissa sen saa aina vyyhdetä pois tieltä. Vesillähän liikoja ei juuri huomaa kun nostinta on pitkin lattiaa muutenkin.

Mielestäni H-veneeseen ei kryssillä kohdistu veneen peräosaa alaspäin painavia voimia. H:ssa kannattaa istua miehistö mahdollisimman lähellä toisiaan ja paino mahdollisimman edessä. H:n painopiste on kattoluukun etupään etupuolella. (Yhden pisteen noston nostoraksi on kattoluukun etureunan kohdalla. Ja Jos venettä nostaisi ilman nostoliinaa kiinnitettyä eteenpäin vetävää köyttä, se kallistuisi eteenpäin)
Joten eteenpäin voi rauhassa siirtyä ilman, että sillä on negatiivista vaikutusta veneen pitkittäiseen painotukseen

Kuvaamassasi fokan virityksessä fokan skuuttipiste on liian takana. Fokan lankojen tulisi irrota mahd. samanaikaisesti. Sinulla ylälangat irtoavat ensin, eli purje on ylhäältä suhteellisesti enemmän auki kuin alhaalta. Fokasta yläosasta joko häviää teho, tai sitten joudut kiristämään skuuttia tarpeettomasti pitääksesi fokan yläpään vedossa, mikä sekin taas vähentää koko purjeen tehoa. .

Talvisaikaan on mielenkiintoista lueskella H-netin linkkeistä löytyviä eri purjeentekijöiden trimmiohjeita. Näistä Frizin ohje on oma luokkaansa, se on varsinainen saksalaisella perusteellisuudella kirjoitettu
H:n trimmauksen käsikirja. Kun ensin on lukenut Frizin pläjäyksen kannattaa lukea eri purjeentekijöiden trimmiohjeita ajatuksella, että vertaa niissä esitettyjä ajatuksia keskenään. Kaiken lukemisen jälkeen on sitten aika kehitellä itselle omaan veneeseen istuvat trimmisovellukset.

FIN931 wrote:Mielestäni H-veneeseen ei kryssillä kohdistu veneen peräosaa alaspäin painavia voimia...

KORRRRJAAN vääriä tulkintoja kirjoittamastani. Eli fokassa tosiaan ylemmät langat ovat kiinni hyvässä virtauksessa ja alin lanka irtoaa ensin, kertoen siis herkästi miten trimmi on kohdallaan. (Ei pidä jättää juristeille kirjoitetun tekstin tulkintoja M.O.T. )

Trimmiohjeilla on se huono puoli, että ne pitäisi lukea tarkasti omien purjeiden mukaan. Fritzillä on hyvät ohjeet vaan esim. itse en voi kun mukailla niitä periaatetasolla kun leikkaus on eri.

Loivasti vedestä nouseva perä on venesuunnitteluniksi uppoumarunkoisten kaudelta ja ideana on, että lyhyt vesilinja pitenee joko vauhdin tai muun paineen vuoksi. H:ssa homma toimii mielestäni hienosti, kevyessä tuulessa vene ottaa veteen mahdollisimman vähän (kitka) ja vauhdissa vesilinja pitenee (teoreettinen runkonopeus kasvaa).

Ohessa opetusvideo.

Tuntuu, että ajatuksessa on perää kun tasainen 7-8solmun vauhti on mahdollista hyvissä olosuhteissa vaikka vesilinja on vaan 6metriä ja rapiat (peukalosäännön mukaan vesilinja metreissä on maksimivauhti solmuissa).

Opetusvideossa "esiintyvän" veneessä paino on aivan liian takana. Olet todellakin kirjoittanut, että alalanka irtoaa ensin ylälankojen pysyessä paikallaan. Eli skuuttauspiste onkin liian edessä, eikä takana kuten edellisessä viestissäni kirjoitin. Fokan takaliiki on ylhäältä suhteellisesti tiukempi kuin alhaalta.

H:ssa eri purjemerkkien väliset trimmauserot ovat yllättävän pieniä. Rikin ja purjeiden virittämisen periaatteet ovat vastaavat riippumatta siitä, millä purjemerkkiä käyttää. Purjeentekijöiden trimmiohjeet, erityisesti Friz, käsittelee pitkälle näitä periaatteita. Eri purjemerkkien väliset erot syntyvät sitten saalinkien teippien paikoista, ehkä mastonkallistuksessa ja vanttien kireydessä. Mielestäni käytännössä erot voivat samaa purjemerkkiä käyttävien veneiden kesken olla jopa suurempia kuin eri merkeillä purjehtivien kesken. Samaan lopputulemaan kun voidaan päästä trimmaamalla vene eri tavalla. Paljolti kysymys on siitä, miten on tottunut rikin virittämään. Lisäksi pinnamiehen ajotyyli vaikuttaa: esim. toiset tykkää ajaa vallitsevissa olosuhteilla kryssillä alas ja toiset ylös (jolloin merkittävin ero on todennäköisesti levankivaunun paikassa)

Periaatteet oppii eri purjeentekijöiden trimmiohjeita tavaamalla. Sen lisäksi tarvitaan lujasti systemaattista käytännön harjoittelua, jota myös purjehtimiseksi kutsutaan, ja mikäpä on sen hauskempaa

FIN931 wrote:Opetusvideossa "esiintyvän" veneessä paino on aivan liian takana. Olet todellakin kirjoittanut, että alalanka irtoaa ensin ylälankojen pysyessä paikallaan. Eli skuuttauspiste onkin liian edessä, eikä takana kuten edellisessä viestissäni kirjoitin. Fokan takaliiki on ylhäältä suhteellisesti tiukempi kuin alhaalta.

Tässäpä hiukan parempi filmi ettei mene keskustelussa lapsi pesuvesien mukana. Runkolinja siis pitenee kun vesi nousee perää pitkin. Sitä en tosin osaa sanoa auttaako se yksinpurjehtimisen paikanvalintaan ainakaan niin, että jompikumpi olisi ehdottomasti toista parempi.

Pitääpä katsoa skuuttauspistettä. Luulen kuitenkin, että rikin säätö tätä vuotta paremmaksi auttaa myös. Nyt kiskon ollessa taka-asennossa pitäisi alaliikin olla kireimmillään ja kun purjeet on vielä suht uudet, taitaa vika löytyä muualta.

Ooohhh.. täällähän on keskustelua! ;o)
Pikaista kommentointia;
- Jatkopinnaa käytän yksinpurjehduksessa 'automaattiohjauksena',, eli olen mieltynyt alumiini vartiseen metallinivellettyyn '80-luvun malliin' joka taittuu pinnan tasosta alaspäin ja jonka saa vasten kaukalon laitaa.
se pitää pinnan suorassa, joten saan trimmattuu veneen kulkemaan suoraan säätämällä purjeita.
Tää ei ehkä ole kaikkein nopeinta/kryssittäessä kaikkein korkeimmalle nousevaa, mutta vene menee itsekseen nätisti todella pitkiä aikoja (tuulen mukaan) suoraan.
En siis koske pinnaan tai jatkopinnaan juurikaan, paitsi käännöksissä irroitan 'automaatin' ja annan veneen nousta tuuleen itsestään ja sitten käännätän fokalla paatin uudelle halssille. Ja mulle jää aikaa säätää iso ja fokka uudelleen (tähän menee yleensä aikaa 2-5s)
Saa olla keliä melko mahdottomasti että ajaisin H:ta pinnasta,,
Venettä voi myös ohjailla omaa painoa siirtämällä eri paikkoihin..
- H:n purjeitten reivaaminen tuntuu myös hieman huvittavalta, mutta tietty jos/kun joutuu isossa aallokossa kovaan tuuleen (yli 15-20 m/s) se voisi olla (ehkä) paikallaan.. Siis yksin seilatessa... Miehistön kanssa ei tulis ees sitten mieleen tehdä moista...
- tuosta swedupellejen mestaruuksista en tainnu oppii muutakuin, että niillä näyttäs olevan enemmän sponssattuja kisaveneitä kuin meillä... Muuten väitän että meillä on kovempia ukkoja seilaan H:ta ku siellä ;o)
- Mitäs vielä,,,hmmm,,, juu paino mahdollisimman keskelle venettä kaikilla miehistö versioilla.

Toin muuten paatin lauantaina(16.10) jyväsmereltä takasin juurikkaan, taas yksin ja oli tosi näpsä keli; aurinkoo,tuulta ja aukkopaikat mäennyppylöillä lumesta valkoisina, vesi syväntummansinisetä mustaan, taivas vaaleen sinisenä, ei palellut yhtään (paitsi kun harjailin jäiset koivunlehdet kannelta alussa).
Ainut nyhveröinti oli kun aattelin etten ajaisi spinnulla äijälänsalmea, jos joku sattuu tuleen vastaan ja tulee ylimääräistä härdelliä, joten laskin sen siinä hyvissä ajoin.
Olis meinaan pitännä ajella vaan, kun sitten nostaessani spinnua uudelleen osui nostimenlukko saalinkiin ja laukaisi spinnun järveen,, ei oo ennen moista sattunut ja taas sattui!
No ei hätiä, meikä kerää kolmella nykäsyllä ennätys vauhtiin spinnun takasin pussiin. Kerkes kastuu vain 1m matkalta topista.
No nostin oli sitten loppumatkan puolessa välissä saalinkia/ylintä kohtaansa, kun totesin alumiinin liian kylmäksi kiivetä... )
Tästä tulee muuten mieleen, että miten levangin takaa nostellaan/lasketaan spinnuu yksin seilatessa??

No tässäpä tätä taas maanantai aamuksi =o)