. Kai minun pitäisi tuoda veneen paperit mukaan kipparikokoukselle?Kuinka pitkä kipparikokous on? Jos on pidempi kuin tunti, minun täytty sen jälkeen pyöräillä tosi nopeästi takaisiin!
Emäsalonlenkki 2007
Moderator: Kristian
Kaikki vielä hyvin, mutta varoitan että tulen kipparikokoukselle ei veneellä vaan polkupyörällä, siksi että miehistö saapuu veneeseen Merihaassa vasta klo 14 . Kai minun pitäisi tuoda veneen paperit mukaan kipparikokoukselle?
Kuinka pitkä kipparikokous on? Jos on pidempi kuin tunti, minun täytty sen jälkeen pyöräillä tosi nopeästi takaisiin!
. Kai minun pitäisi tuoda veneen paperit mukaan kipparikokoukselle?Kuinka pitkä kipparikokous on? Jos on pidempi kuin tunti, minun täytty sen jälkeen pyöräillä tosi nopeästi takaisiin!
Ida Mariassa riittää vielä säätämistä. Spinnun vaatimia heloja kiinni ym. Eiköhän tässä kuitenkin vielä ehditä saada kaikki ajoissa valmiiksi.
Tarkoitus olisi tulla Pyysaareen jo perjantai-iltana, jotta lauantaina voisi nukkua pitkään. Univelkaa kun on ikävästi kertynyt, nytkin pitäisi kolmen tunnin päästä herätä töihin. Ei hyvä kisan kannalta...
Toinen gasti tulee sitten lauantaina suoraan Pyysaareen. Onhan siinä lähellä joku auton pysäköintimahdollisuus?
Tarkoitus olisi tulla Pyysaareen jo perjantai-iltana, jotta lauantaina voisi nukkua pitkään. Univelkaa kun on ikävästi kertynyt, nytkin pitäisi kolmen tunnin päästä herätä töihin. Ei hyvä kisan kannalta...
Toinen gasti tulee sitten lauantaina suoraan Pyysaareen. Onhan siinä lähellä joku auton pysäköintimahdollisuus?Kipparikokous alle tunnissa! Nähdään.David wrote:Kaikki vielä hyvin, mutta varoitan että tulen kipparikokoukselle ei veneellä vaan polkupyörällä, siksi että miehistö saapuu veneeseen Merihaassa vasta klo 14
Kuinka pitkä kipparikokous on? Jos on pidempi kuin tunti, minun täytty sen jälkeen pyöräillä tosi nopeästi takaisiin!
Näyttää kyllä hienolta tuo H-vene-edustus tuloslistassa! Kiitos kaikille seuraa pitäneille. Mikä olisikaan hienompaa kuin purjehtia viiden H-veneen rivistössä 1 solmun vauhtia umpisumussa keskellä yötä...
Tässä vielä linkki tuloksiin:
http://www.htps.info/kilpailut/tulokset ... .2007.kisa
- Mervi
Tässä vielä linkki tuloksiin:
http://www.htps.info/kilpailut/tulokset ... .2007.kisa
- Mervi
Hieno ja harvinaisen haastava kisa!
Täytyy nostaa kyllä hattua kaikille, jotka hoitivat homman ilman gepsiä!
Ja H-veneet olivat kyllä komeassa nipussa. Tässä kisa monirungon näkökulmasta: http://www.trounoir.fi/trimaraani/index ... ide=actual
.Roope
Täytyy nostaa kyllä hattua kaikille, jotka hoitivat homman ilman gepsiä!
Ja H-veneet olivat kyllä komeassa nipussa. Tässä kisa monirungon näkökulmasta: http://www.trounoir.fi/trimaraani/index ... ide=actual
.Roope
Pääkaupunkiseudun H-rankingin ensimmäinen kilpailu on nyt siis voitettu kanta. Jokainen kisaan osallistunut H-vene ansaitsee erityisen kiitoksen. Vuoden 2007 Emäsalon lenkki oli erityisen haastava todella sankan sumun ja vähäisen tuulen johdosta.
Lähtölinjalle saapui seitsemän hienossa kunnossa olevaa H-venettä. Erityisen silmäänpistävää oli, että kaikki H-veneet oli putsattu ja kiillotettu hyvin. Ja se on tärkeää. Ensimmäisellä osuudella Kustaanmiekkaa kohden oli monta kohtaamistilannetta ja veneet pääsivät vertailemaan kryssivauhtiaan. Erityisesti Johanneksen L-239:n vauhti oli yllätys. Veneen pohja näytti olevan sileä kuin 240:llä vesihiotun pohjan pitää ollakkin. Sileä pohja - nopea vene.
Slööriosuus Kustaanmiekan jälkeen oli mielenkiintoinen tapaus. Nopeimmaksi H:ksi osoittautui ainakin minusta yllättäen Klasin Sea Monkey. Meillä ainakin oli todellisia vaikeuksia pysyä perässä. Trimmasin spinnua minkä kerkesin, mutta Monkee vain veti kaulaa. Ei, että oltaisi oltu joku erityinen mittapuu vaan, että todella hienosti teillä kulki.
Sumun tihentyessä alkoi todellinen stressaus. Koko ajan piti vetää niin täysiä, kun vain pystyi, kun ei tiennyt onko muita edellä vai jäljessä. Navigointi ja kompassisuntaa ajaminen nousivat merkittävään osaan sumussa. Välillä kun sumu hieman hälventyi, niin kauhuksemme etsimme Hey Hey We're the Monkeesin sijaintia (biisin tahtiin tietysti). Myös Kotkan ja Ida Marian poikkeava reittivalinta jännitti.
Onaksen eteläpuolella Monkey Business löytyikin sitten odotetusti meidän edestä. Siinä välillä olimme lähes ajaneet summittaisen navigoinnin johdosta kiville. Ehkäpä syy oli siinä, että käytimme single malt pullon paketointikartonkia viivoittimena gps-sijainnin paikantamisessa kartalta.
Klas ja miehistö tekivät yllättävän siirron Onaksen kohdalla hakemalla eteläisen reitin, ilmeisesti hyvän spinnuvauhdin tiedostaen?
Emäsalon itäpuolella sumu sakeni, aurinko laski ja Flipperin pakka sekosi. Yllättäen koko H-fleet ja Lys 1:n ja 2:n oli pakkautunut yhteen klönttiin. Flipper saapui pakkaan viimeisenä, vain Sea Monkey puuttui näköetäisyydeltä eli n. 30 metrin etäisyydeltä. Kyllä nauratti. Pirusti trimmausta, säätöä, hikoilua ja lopulta kaikki samassa pakassa. Siinä tuli mietittyä, että olipa hyödyllistä, että tuli yritettyä lähdössä hakea parempaa puolta lähtölinjasta, kun oli matkalla sompaillut sumussa ties mihin. Flipperi ilmeisesti yllätti kilpailijansa itäpuolen pakkautumisessa, kun saimme nykäistyä hieman eroa ajamalla spinnulla tuulen hieman noustua? Ainakin se tuntui siltä, mutta voi yhtä hyvin olla, että olitte meidän edessä sumun seassa. 
Emäsalon koilliskulmassa homma meni ihan älyttömäksi. Ympärille näkyi vain n. 3-5 metriä. Vauhti tietysti nousi samantein 4-5 solmun tasolle. Oli kiva vetää täysillä ilman tarkkaa tietoa edes mihin piti mennä. On muuten pirun hankala ajaan kompassisuuntaa täydessä sumussa. Jatkuvan paikannuksen avulla löysimme lopulta muutaman perävalon ja sillan. Siitä eteenpäin taktiikka oli perinteinen 'seuraa johtajaa'.
Öljyjalostamon kohdalla alkoi väsymys painaa. Meidän kompassisuuntaa pieteetillä ajanut Horst oli nukkumassa ja allekirjoittanut ohjasi. Ohitus 1.10 LYS:n NF30:n ohi nosti tunnelmaa, mutta ongelmaksi muodostui pinnaan nukahtelu. Suunta muuttui herkästi 60 ja välillä jopa 90 astetta kun pinnamies laski lampaita. Hyvä muistutus siitä, että aina kannattaa huutaa styyraa kohtaustilanteessa.
Perjantai-illan piikkiin asti baarissa valmistautunut navigaattori nukahti seuraavaksi. Tuuli kuoli täydellisesti ja sumu säilyi. Prkl. Päätin herättää Horstin ja mennä itse hetkeksi nukkumaan mukavan kosteaan kajuuttaan spinnu peittona. Piru, että tärisi kylmästä. 45 min unen jälkeen takaisin kannelle ja tilanteen päivitys. Olimme n. 30 metriä lähempänä saarta, jota kohden olin ajanut 45 min aikaisemmin. Ja todellinen yllätys oli, että Ida Maria oli aivan vieressä hieman edellä.
Loppumatka oli ihan mukavaa kevyen tuulen ajoa. Ida Maria jäi hieman spinnutaktiikkansa vuoksi. Loppumatkasta tunnelmat jälleen kohosi. Santiksen etelämerkillä spinnu ylös ja vauhdilla kohti Kustaanmiekkaa. Kindebergin spinnusta löytyi uusi trimmi, jolla sen sai lopulta vetämään. Kustaanmiekassa sähää Viking Linen kanssa ja Krunalla tiukkaa taktikointia loppukiristä. Maalissa väsyneenä vihdoin. Jesh.
Kiitos kaikille H-veneilijöille. Tästä on hyvä jatkaa.
Lähtölinjalle saapui seitsemän hienossa kunnossa olevaa H-venettä. Erityisen silmäänpistävää oli, että kaikki H-veneet oli putsattu ja kiillotettu hyvin. Ja se on tärkeää. Ensimmäisellä osuudella Kustaanmiekkaa kohden oli monta kohtaamistilannetta ja veneet pääsivät vertailemaan kryssivauhtiaan. Erityisesti Johanneksen L-239:n vauhti oli yllätys. Veneen pohja näytti olevan sileä kuin 240:llä vesihiotun pohjan pitää ollakkin. Sileä pohja - nopea vene.
Slööriosuus Kustaanmiekan jälkeen oli mielenkiintoinen tapaus. Nopeimmaksi H:ksi osoittautui ainakin minusta yllättäen Klasin Sea Monkey. Meillä ainakin oli todellisia vaikeuksia pysyä perässä. Trimmasin spinnua minkä kerkesin, mutta Monkee vain veti kaulaa. Ei, että oltaisi oltu joku erityinen mittapuu vaan, että todella hienosti teillä kulki.
Sumun tihentyessä alkoi todellinen stressaus. Koko ajan piti vetää niin täysiä, kun vain pystyi, kun ei tiennyt onko muita edellä vai jäljessä. Navigointi ja kompassisuntaa ajaminen nousivat merkittävään osaan sumussa. Välillä kun sumu hieman hälventyi, niin kauhuksemme etsimme Hey Hey We're the Monkeesin sijaintia (biisin tahtiin tietysti). Myös Kotkan ja Ida Marian poikkeava reittivalinta jännitti.
Onaksen eteläpuolella Monkey Business löytyikin sitten odotetusti meidän edestä. Siinä välillä olimme lähes ajaneet summittaisen navigoinnin johdosta kiville. Ehkäpä syy oli siinä, että käytimme single malt pullon paketointikartonkia viivoittimena gps-sijainnin paikantamisessa kartalta.
Klas ja miehistö tekivät yllättävän siirron Onaksen kohdalla hakemalla eteläisen reitin, ilmeisesti hyvän spinnuvauhdin tiedostaen?Emäsalon itäpuolella sumu sakeni, aurinko laski ja Flipperin pakka sekosi. Yllättäen koko H-fleet ja Lys 1:n ja 2:n oli pakkautunut yhteen klönttiin. Flipper saapui pakkaan viimeisenä, vain Sea Monkey puuttui näköetäisyydeltä eli n. 30 metrin etäisyydeltä. Kyllä nauratti. Pirusti trimmausta, säätöä, hikoilua ja lopulta kaikki samassa pakassa. Siinä tuli mietittyä, että olipa hyödyllistä, että tuli yritettyä lähdössä hakea parempaa puolta lähtölinjasta, kun oli matkalla sompaillut sumussa ties mihin.
Flipperi ilmeisesti yllätti kilpailijansa itäpuolen pakkautumisessa, kun saimme nykäistyä hieman eroa ajamalla spinnulla tuulen hieman noustua? Ainakin se tuntui siltä, mutta voi yhtä hyvin olla, että olitte meidän edessä sumun seassa. Emäsalon koilliskulmassa homma meni ihan älyttömäksi. Ympärille näkyi vain n. 3-5 metriä. Vauhti tietysti nousi samantein 4-5 solmun tasolle. Oli kiva vetää täysillä ilman tarkkaa tietoa edes mihin piti mennä. On muuten pirun hankala ajaan kompassisuuntaa täydessä sumussa. Jatkuvan paikannuksen avulla löysimme lopulta muutaman perävalon ja sillan. Siitä eteenpäin taktiikka oli perinteinen 'seuraa johtajaa'.
Öljyjalostamon kohdalla alkoi väsymys painaa. Meidän kompassisuuntaa pieteetillä ajanut Horst oli nukkumassa ja allekirjoittanut ohjasi. Ohitus 1.10 LYS:n NF30:n ohi nosti tunnelmaa, mutta ongelmaksi muodostui pinnaan nukahtelu. Suunta muuttui herkästi 60 ja välillä jopa 90 astetta kun pinnamies laski lampaita. Hyvä muistutus siitä, että aina kannattaa huutaa styyraa kohtaustilanteessa.
Perjantai-illan piikkiin asti baarissa valmistautunut navigaattori nukahti seuraavaksi. Tuuli kuoli täydellisesti ja sumu säilyi. Prkl. Päätin herättää Horstin ja mennä itse hetkeksi nukkumaan mukavan kosteaan kajuuttaan spinnu peittona. Piru, että tärisi kylmästä. 45 min unen jälkeen takaisin kannelle ja tilanteen päivitys. Olimme n. 30 metriä lähempänä saarta, jota kohden olin ajanut 45 min aikaisemmin. Ja todellinen yllätys oli, että Ida Maria oli aivan vieressä hieman edellä.
Loppumatka oli ihan mukavaa kevyen tuulen ajoa. Ida Maria jäi hieman spinnutaktiikkansa vuoksi. Loppumatkasta tunnelmat jälleen kohosi. Santiksen etelämerkillä spinnu ylös ja vauhdilla kohti Kustaanmiekkaa. Kindebergin spinnusta löytyi uusi trimmi, jolla sen sai lopulta vetämään. Kustaanmiekassa sähää Viking Linen kanssa ja Krunalla tiukkaa taktikointia loppukiristä. Maalissa väsyneenä vihdoin. Jesh.
Kiitos kaikille H-veneilijöille. Tästä on hyvä jatkaa.
Jo olikin mielenkiintoinen kisa.
Aloitin jo kirjoittelemassa omaa kisaraporttia, mutta taidankin vain tyytyä kommentoimaan Vpl:n kertomusta...
Heti lähdön jälkeen meillekin valkeni muidenkin kisakunto. Tosiaan erityisesti 239:n (Ida Maria) ja Sea Monkeyn vauhti hämmästytti, molemmat ovat kuitenkin pitäneet todellisen vauhtinsa piilossa alkukesän Westhouse Cupissa...Meidän laskujen mukaan Sea Monkey oli kyllä meidän takana Kustaanmiekan jälkeen, ja tuli perä edellä vastaan Emäsalon eteläpuolella. Mutta ehkä olittekin alun spinnuttelun jälkeen kaukana edessä?
Meillä erikoisin taktikointi tapahtui heti Villingin eteläpuolella, kun lähdimme väistämään "varmuuden vuoksi" 0,5metrin matalaa kurvaamalla hetkeksi reippaasti tulosuuntaan. Karttaplotteri olisi kyllä tuonut melkoisesti lisää varmuutta navigointiin, vaikka gps meillä sentään oli. Mutta tulipahan ainakin harjoiteltua harpin käyttöä. Väistöliikkeen jälkeen ajettiinkin rauhassa poijulta poijulle, ja tavoitettiin muut siellä Emäsalon takana. Siellä kelpasi sitten ihmetellä ja spekuloida alkukisan tilanteita naapurien kanssa:) Meillä ei juuri pinnassa nukuttu, johtuneeko sitten naisten paremmasta keskittymiskyvystä vai mistä.
Sillan alitus jäi minulle ainakin mieleen, kun vajaa kymmen venettä yritti sommitella itseään sillan pylväiden väliin. Hyvin sekin onnistui vaikka vähän hirvitti korkeampien mastojen puolesta. Sillan jälkeen Ida Maria karkasi ja Kotka jäi taakse (odottelemaan luotettavampaa tiennäyttäjää kenties?)
Paluumatkalla saimme uutta innostusta, kun moottorilla ohi tulleet Mojito+Kotka raportoivat Kittiwaken ja Sea Monkeyn olevan takana. Tavoite loppumatkalle oli selvä: Ida Marian kiinni ja kakkosena maaliin! No, Ida Marian kiinniotto ei luonnistunut ensinkään, Kaunissaaren jälkeen Ida Maria oli jo hävinnyt horisonttiin ja Kittiwake paineli ohi ;( Vielä ennen Kustaanmiekkaa tullut sumu sai jo hermot hiukan kiristymään, ja taas oli aloitettava gepsin näppäily. Kittiwake paineli muutaman sata metriä meidän edellä, vaikka kuinka yritimme puhkua vauhtia purjeisiin.
Santiksen etelämerkillä spinnu nousi meillä alta viiden sekunnin, mutta välimatka Kittiwakeen ei vain lyhentynyt. Koitimme leikkailla ja koitimme ajaa suoraan myötäiseen, mutta ero vain pysyi
Kustaanmiekkaan saavuttaessa Kittiwake tarjosi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden ajamalla spinnulla hämmästyttävän alas. Me ajelimme spinnulla niin ylös kuin pääsimme ja laskimme spinnun vasta aivan Kustaanmiekan suulla. Tässä vaiheessa olimmekin jo muutaman veneenmitan päässä. Sivutuulipätkällä Kruunuvuoren selällä Kittiwake otti taas kaulaa, mutta viimeiset halssit kohti maalilinjaa toivat meidät parin veneenmitan päähän. Hieno lopputaistelu siis saatiin. Ja hämmästyksemme näimme vielä Ida Mariankin kryssivän maaliin. Parikymmentä metriä ennen maalia tuli ohitsemme vielä matkustajalaiva, kai vain halusi ajaa maalilinjan läpi sekin ja kurvasi sitten takaisin...
Kiitoksia vain kisaseurasta muille ja järjestäjille kiitokset järjestelyistä!
Aloitin jo kirjoittelemassa omaa kisaraporttia, mutta taidankin vain tyytyä kommentoimaan Vpl:n kertomusta...
Heti lähdön jälkeen meillekin valkeni muidenkin kisakunto. Tosiaan erityisesti 239:n (Ida Maria) ja Sea Monkeyn vauhti hämmästytti, molemmat ovat kuitenkin pitäneet todellisen vauhtinsa piilossa alkukesän Westhouse Cupissa...Meidän laskujen mukaan Sea Monkey oli kyllä meidän takana Kustaanmiekan jälkeen, ja tuli perä edellä vastaan Emäsalon eteläpuolella. Mutta ehkä olittekin alun spinnuttelun jälkeen kaukana edessä?
Meillä erikoisin taktikointi tapahtui heti Villingin eteläpuolella, kun lähdimme väistämään "varmuuden vuoksi" 0,5metrin matalaa kurvaamalla hetkeksi reippaasti tulosuuntaan. Karttaplotteri olisi kyllä tuonut melkoisesti lisää varmuutta navigointiin, vaikka gps meillä sentään oli. Mutta tulipahan ainakin harjoiteltua harpin käyttöä. Väistöliikkeen jälkeen ajettiinkin rauhassa poijulta poijulle, ja tavoitettiin muut siellä Emäsalon takana. Siellä kelpasi sitten ihmetellä ja spekuloida alkukisan tilanteita naapurien kanssa:) Meillä ei juuri pinnassa nukuttu, johtuneeko sitten naisten paremmasta keskittymiskyvystä vai mistä.
Sillan alitus jäi minulle ainakin mieleen, kun vajaa kymmen venettä yritti sommitella itseään sillan pylväiden väliin. Hyvin sekin onnistui vaikka vähän hirvitti korkeampien mastojen puolesta. Sillan jälkeen Ida Maria karkasi ja Kotka jäi taakse (odottelemaan luotettavampaa tiennäyttäjää kenties?)
Paluumatkalla saimme uutta innostusta, kun moottorilla ohi tulleet Mojito+Kotka raportoivat Kittiwaken ja Sea Monkeyn olevan takana. Tavoite loppumatkalle oli selvä: Ida Marian kiinni ja kakkosena maaliin! No, Ida Marian kiinniotto ei luonnistunut ensinkään, Kaunissaaren jälkeen Ida Maria oli jo hävinnyt horisonttiin ja Kittiwake paineli ohi ;( Vielä ennen Kustaanmiekkaa tullut sumu sai jo hermot hiukan kiristymään, ja taas oli aloitettava gepsin näppäily. Kittiwake paineli muutaman sata metriä meidän edellä, vaikka kuinka yritimme puhkua vauhtia purjeisiin.
Santiksen etelämerkillä spinnu nousi meillä alta viiden sekunnin, mutta välimatka Kittiwakeen ei vain lyhentynyt. Koitimme leikkailla ja koitimme ajaa suoraan myötäiseen, mutta ero vain pysyi
Kustaanmiekkaan saavuttaessa Kittiwake tarjosi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden ajamalla spinnulla hämmästyttävän alas. Me ajelimme spinnulla niin ylös kuin pääsimme ja laskimme spinnun vasta aivan Kustaanmiekan suulla. Tässä vaiheessa olimmekin jo muutaman veneenmitan päässä. Sivutuulipätkällä Kruunuvuoren selällä Kittiwake otti taas kaulaa, mutta viimeiset halssit kohti maalilinjaa toivat meidät parin veneenmitan päähän. Hieno lopputaistelu siis saatiin. Ja hämmästyksemme näimme vielä Ida Mariankin kryssivän maaliin. Parikymmentä metriä ennen maalia tuli ohitsemme vielä matkustajalaiva, kai vain halusi ajaa maalilinjan läpi sekin ja kurvasi sitten takaisin...
Kiitoksia vain kisaseurasta muille ja järjestäjille kiitokset järjestelyistä!
Erkka
erkka (at) h-vene piste net
erkka (at) h-vene piste net
Minäkin kuvittelin että Fuuga olisi kaukana edessä startista lähtien. Kustaanmiekan jälkeen meillä oli seurana folkkari, ja myöhemmin Kittiwake sekä "Hopeanuoli" joka ohitettiin muistaakseni ennen kuivaa hevosta. Hävisimme vähän kun ajoimme onaksen kohdalla muutaman saaren tuulen puolelta. Ajatuksena olisi että tuulta olisi enemmän, ja että pääsisimme sitten hyvin spinnulla saaren takaa. Pieleen meni kuitenkin, ja hävisimme ottamamme kaulan.
Sitten pysähdyttyämme Emäsalon itäviitan jälkeen, Fuuga ja folkkari ilmestyivät takaa. Ihme ja kumma. Rannan puolella näkyi pientä liikettä veden pinnassa, ja leikkasimme rantaan päin, ja mielestäni saimme ihan hyvin vauhtia. Seuraava h jonka näimme oli Mojito, jota kryssimme karkuun sillan jälkeen. Aamulla sumun hälvettyä oli vielä näköyhteys kittiwakeen, jonka tunnistimme punaraidallisen spinnun perusteella, muita veneitä ei etäisyyden vuoksi tunnistettu. Fleetin alkupäässä tuuli taisi nousta aiemmin kuin meillä, ja veneet hävisivät horisonttiin.
Sitten pysähdyttyämme Emäsalon itäviitan jälkeen, Fuuga ja folkkari ilmestyivät takaa. Ihme ja kumma. Rannan puolella näkyi pientä liikettä veden pinnassa, ja leikkasimme rantaan päin, ja mielestäni saimme ihan hyvin vauhtia. Seuraava h jonka näimme oli Mojito, jota kryssimme karkuun sillan jälkeen. Aamulla sumun hälvettyä oli vielä näköyhteys kittiwakeen, jonka tunnistimme punaraidallisen spinnun perusteella, muita veneitä ei etäisyyden vuoksi tunnistettu. Fleetin alkupäässä tuuli taisi nousta aiemmin kuin meillä, ja veneet hävisivät horisonttiin.
Klas____(\_______/)/)___(\_(\____
Mojito piti sentään lupauksensa jälkipään valvonnasta, vaikkakin emäsalon pohjoispään ja sillan välissä olikin tapahtunut kummallisuuksia ja Sea Monkey oli välillä takana päin.
Lauantaina kustaanmiekan jälkeen muu h-fleetti karkasi ja omasta luokasta kisaa ajettiin vaan FE83 Haffsårkesternin kanssa. Bodön ja Onaksen tuntumassa se otti hivenen paremman reitinvalinnan päästen karkuun. Sankassa sumussa sompailun aikana ennen Emäsaloa alkoi jo tuntua, että ollaan koko kisan jälkipään valvojia. Pimeyden laskeuduttua emäsalon itäpuolella huomattiin kuitenkin, että iso kasa isompia veneitä alkaa lähestyä. Suurin osa näistä oli ohittanut meidät jo kaunissaaren tuntumassa. Jotain mystistä oli myös siinä välillä tapahtunut. Yö ajettiin kisaa isompien kanssa ja pikkuhiljaa alkoi kehittymään taktiikkasilmäkin, ettei isommatkaan ihan heittämällä meistä selvinneet. Hiukan ennen Emäsalon pohjoispäätä Haffsårkken tuli spinnulla takaa ohi ja oltiin hyvin hämillämme, että se ylipäätään meidän takana oli. Juuri ennen Emäsalon pohjoispuolella olevaa kääntömerkkiä alkoi tuuli vähän nousta ja samalla saavutettiin noin 6 isompaa venettä ja FEe. Tiukasta merkkitaistelusta selvittiin yllättäen selkeänä voittajana ja kryssi sillalle asti sujuikin todella hyvin. Tällä välillä ilmeisesti Sea Monkey oli jäänyt taakse. Sillan kohdalla isot veneet ja Sea Monkey pyyhkäisi ohi, eikä saatu enää mitenkään trimmattua Mojitoa samoihin kryssivauhteihin Sea Monkeyn kanssa. Sea Monkey meni menojaan ja me jäätiin arpomaan todella pahasti kryssin kanssa koko Emäsalon länsipuolen ajan. Aamun totaalisen pläkän aikana alkoi ympäriltä moottorit käynistyä ja alettiin itsekkin laskemaan maaliintulo aikaa. Siinä aikamme mietittyämme ja päädyttyämme negatiiviseen tulokseen, päätettiin kaivaa se motti kajuutasta ja alkaa pärryyttelemään kohti kotia. Kotka oli vajaan minuutin moottoriajon päässä ja he päättivät lähteä samaan kyytiin.
Jälkeenpäin mietittynä olisi mennyt todella tarkalle ajan suhteen, mutta veikkaisin, että oltiin pari tuntia fuugaa perässä ennen moottorin käynnistystä, joten tarkoilla oli.
Pitänee odottaa kuinka kovaan iskuun jatkoa ajatellen päästäänkään, kun nyt voi sanoa että koko miehistöllä on kisakokemusta. Vaikka se olisikin yksi kisa...
Lauantaina kustaanmiekan jälkeen muu h-fleetti karkasi ja omasta luokasta kisaa ajettiin vaan FE83 Haffsårkesternin kanssa. Bodön ja Onaksen tuntumassa se otti hivenen paremman reitinvalinnan päästen karkuun. Sankassa sumussa sompailun aikana ennen Emäsaloa alkoi jo tuntua, että ollaan koko kisan jälkipään valvojia. Pimeyden laskeuduttua emäsalon itäpuolella huomattiin kuitenkin, että iso kasa isompia veneitä alkaa lähestyä. Suurin osa näistä oli ohittanut meidät jo kaunissaaren tuntumassa. Jotain mystistä oli myös siinä välillä tapahtunut. Yö ajettiin kisaa isompien kanssa ja pikkuhiljaa alkoi kehittymään taktiikkasilmäkin, ettei isommatkaan ihan heittämällä meistä selvinneet. Hiukan ennen Emäsalon pohjoispäätä Haffsårkken tuli spinnulla takaa ohi ja oltiin hyvin hämillämme, että se ylipäätään meidän takana oli. Juuri ennen Emäsalon pohjoispuolella olevaa kääntömerkkiä alkoi tuuli vähän nousta ja samalla saavutettiin noin 6 isompaa venettä ja FEe. Tiukasta merkkitaistelusta selvittiin yllättäen selkeänä voittajana ja kryssi sillalle asti sujuikin todella hyvin. Tällä välillä ilmeisesti Sea Monkey oli jäänyt taakse. Sillan kohdalla isot veneet ja Sea Monkey pyyhkäisi ohi, eikä saatu enää mitenkään trimmattua Mojitoa samoihin kryssivauhteihin Sea Monkeyn kanssa. Sea Monkey meni menojaan ja me jäätiin arpomaan todella pahasti kryssin kanssa koko Emäsalon länsipuolen ajan. Aamun totaalisen pläkän aikana alkoi ympäriltä moottorit käynistyä ja alettiin itsekkin laskemaan maaliintulo aikaa. Siinä aikamme mietittyämme ja päädyttyämme negatiiviseen tulokseen, päätettiin kaivaa se motti kajuutasta ja alkaa pärryyttelemään kohti kotia. Kotka oli vajaan minuutin moottoriajon päässä ja he päättivät lähteä samaan kyytiin.
Jälkeenpäin mietittynä olisi mennyt todella tarkalle ajan suhteen, mutta veikkaisin, että oltiin pari tuntia fuugaa perässä ennen moottorin käynnistystä, joten tarkoilla oli.
Pitänee odottaa kuinka kovaan iskuun jatkoa ajatellen päästäänkään, kun nyt voi sanoa että koko miehistöllä on kisakokemusta. Vaikka se olisikin yksi kisa...
Team Bra, F18 Hobie Tiger
Kittiwakessa emme tieneet mitä odottaa oma vauhdista - venella ei ole kilpailuvarustus (mutta paljon painava turhaa), ja miehistö purjehti yhdessä ensimmäinen kertaa kun lahdimme Pyysaaresta lahtolinjalle. Taktiika lahtolinjalla oli selvä: vpl kai tietää mitä tehdä, me vain seuramme hantä . Kustaanmiekan jälkeen olimme vielä aika lähellä kärkeä, ja oli aika nosta spinnua. Harmitti vähän että spinnun kaikki köydet eivät ollut vielä valmis, mutta muutama minuutin jälkeen saimme kaikki valmis ja spinnu nostettu.
Ehkä onnistunut reittivalinta auttoi meidät, ja Onaksen etelässä vpl ja Sea Monkey olivat lähellä. Kittiwaken vauhti spinnulla oli yllätävän hyvää, mutta Kittiwaken spinnu näytti olevän vähän erimuotoinen kuin muiden - meidän pitäisi tarkistaa joskus, onko se oikeasti H:n spinnu
.
Oli kyllä aika outo että me viisi H-veneet olivät rivissa Emässalon illan sumussa. Oli myös aika lepoisaa, kunnes Ida Maria nosti spinnua - sitten me ajatelimme että 'voi voi, nyt meidän täytty tehdä samaa'. Yritimme livistaa pois ja näytti että onnistuimme - isompi vene tuli meidän ohitse ja kertoi että olimme muiden H:n edellä.
Mutta sitten kun yritimme otta spinnua alas, se oli jumissa. Korjausyritykset vaativat liian paljon keskittyminen, ja navigointi meni pieleen: vpl ja muut ohittivat meidät kun me vielä vain purjehdimme ympyröitä. Vihdoin sitoimme spinnun kiini mastolle ja jatkoimme matkaa ilman sitä.
Emässalon pohjoispuolella meillä oli vaikea kilpailu folkkarin kanssa, kun tuulen suunta vaihtoi koko ajan, ja luulimme että H-veneet olivat kauas edessä. Ilmapiiri oli että, no, kilpailu on menetetty, mutta me jatkamme vielä. Ainakin me onnistuimme saada spinnua alas mastosta.
Ja siksi oli tosi yllätys kun sumuissa aamuplägässä Mojito ja Kotka ohittivat meidät mootorilla. Yhtäkkiä ajetelimme että meidän täytty väin päästää maalilinjalle ennen klo 16:00, ja emme olisi viimeiset.
Vähän ennen Kaunissaarta arvasimme että etelämäisempi reitti voisi olla parempi (tuuli tuli etelästä), ja kun ohitimme joku saarta huomasimme että Fuuga oli meidän pohjoispuolella. Me olimme onneksi tuulen puolella, ja voisimme siksi purjehtia vähän nopeampi. Sen jälkeen Fuuga seurasi meitä ja näytti koko ajan olevan nopeampi, mutta me pysyimme jotenkin edessä. Kustaanmiekassa meillä oli taas vaikkeudet otta spinnu alas (vain kokemusten puute), ja Fuuga tuli tosi lähellä. Mutta etäisyys jatkoi samalla sen jälkeen, ja vaikka he melkein saavutivat meidät maalilinjalla, me ylitimme sen 14 sekuntia heidän edessä!
Eli tosi kiva (mutta valilla kylmä ja märkä) kilpailu. Palasin vaimoni kanssa palkintojenjakolle illalla, mutta valittettavasti muut H-venelijät eivät olleet siellä. Saimme 4:n sijasta hienot TPS-lasit ja aurinkolasin kuminauhan .
PS. Olisi tosi kiinnostava nähdä kaikki veneiden reittit Erkkan 'GPS Action Replay' softalla. Jos muut ovat kiinnostunut, voin lähetä omat GPS tiedot Erkkalle. Ei vain onnistuu täällää viikolla, silla olen parhaillaan matkalla.
. Kustaanmiekan jälkeen olimme vielä aika lähellä kärkeä, ja oli aika nosta spinnua. Harmitti vähän että spinnun kaikki köydet eivät ollut vielä valmis, mutta muutama minuutin jälkeen saimme kaikki valmis ja spinnu nostettu.Ehkä onnistunut reittivalinta auttoi meidät, ja Onaksen etelässä vpl ja Sea Monkey olivat lähellä. Kittiwaken vauhti spinnulla oli yllätävän hyvää, mutta Kittiwaken spinnu näytti olevän vähän erimuotoinen kuin muiden - meidän pitäisi tarkistaa joskus, onko se oikeasti H:n spinnu
.Oli kyllä aika outo että me viisi H-veneet olivät rivissa Emässalon illan sumussa. Oli myös aika lepoisaa, kunnes Ida Maria nosti spinnua - sitten me ajatelimme että 'voi voi, nyt meidän täytty tehdä samaa'. Yritimme livistaa pois ja näytti että onnistuimme - isompi vene tuli meidän ohitse ja kertoi että olimme muiden H:n edellä.
Mutta sitten kun yritimme otta spinnua alas, se oli jumissa. Korjausyritykset vaativat liian paljon keskittyminen, ja navigointi meni pieleen: vpl ja muut ohittivat meidät kun me vielä vain purjehdimme ympyröitä. Vihdoin sitoimme spinnun kiini mastolle ja jatkoimme matkaa ilman sitä.
Emässalon pohjoispuolella meillä oli vaikea kilpailu folkkarin kanssa, kun tuulen suunta vaihtoi koko ajan, ja luulimme että H-veneet olivat kauas edessä. Ilmapiiri oli että, no, kilpailu on menetetty, mutta me jatkamme vielä. Ainakin me onnistuimme saada spinnua alas mastosta.
Ja siksi oli tosi yllätys kun sumuissa aamuplägässä Mojito ja Kotka ohittivat meidät mootorilla. Yhtäkkiä ajetelimme että meidän täytty väin päästää maalilinjalle ennen klo 16:00, ja emme olisi viimeiset.
Vähän ennen Kaunissaarta arvasimme että etelämäisempi reitti voisi olla parempi (tuuli tuli etelästä), ja kun ohitimme joku saarta huomasimme että Fuuga oli meidän pohjoispuolella. Me olimme onneksi tuulen puolella, ja voisimme siksi purjehtia vähän nopeampi. Sen jälkeen Fuuga seurasi meitä ja näytti koko ajan olevan nopeampi, mutta me pysyimme jotenkin edessä. Kustaanmiekassa meillä oli taas vaikkeudet otta spinnu alas (vain kokemusten puute), ja Fuuga tuli tosi lähellä. Mutta etäisyys jatkoi samalla sen jälkeen, ja vaikka he melkein saavutivat meidät maalilinjalla, me ylitimme sen 14 sekuntia heidän edessä!
Eli tosi kiva (mutta valilla kylmä ja märkä) kilpailu. Palasin vaimoni kanssa palkintojenjakolle illalla, mutta valittettavasti muut H-venelijät eivät olleet siellä. Saimme 4:n sijasta hienot TPS-lasit ja aurinkolasin kuminauhan
.PS. Olisi tosi kiinnostava nähdä kaikki veneiden reittit Erkkan 'GPS Action Replay' softalla. Jos muut ovat kiinnostunut, voin lähetä omat GPS tiedot Erkkalle. Ei vain onnistuu täällää viikolla, silla olen parhaillaan matkalla.
Mitenkäs Erkka on noiden gepsi träkkien kanssa. Saadaanko Emäsalosta jotain uskomatonta animaatiota, josta ilmenisi kuka on ollut kenenkin edellä missä vaiheessa. Kotkalla taitaa olla vähän ongelmallista tietojen lähettämisen kanssa, mutta eikö muilla jotkut gepsit ollu mukana?
Team Bra, F18 Hobie Tiger
Ida Marian kryssivauhti yllätti itsemmekin. Pienen pieni riemun tunne pääsi valtaamaan mielemme, kun huomasimme olevamme Kustaan miekkaan tullessamme ihan johtoveneen perässä, ja pian hetken aikaa koko luokan kärjessä! Westhouse Cupissa olemme jääneet reilusti Fuugalle, ja oletimmekin nyt kisaavamme lähinnä Monkeyn, Mojiton ja ehkä Kittiwaken kanssa.
Toisaalta parantuneeseen vauhtiin on ihan järkeenkäypä selitys. Jälkimmäisen Westhousen jälkeen kipusin laittamaan saalinkeihin merkit fokan skuuttausta varten. Seuraavalla purjehduksella selvisi, etten ole koskaan skuutannut kryssillä tarpeeksi kireälle, eikä se edes olisi ollut mahdollista, sillä skuuttien solmu-sakkeliyhdistelmä otti kiinni. Sakkeli sai siis kyytiä. Toinen muutos oli veneen mukana aikanaan tullut light-medium-fokka, jota kokeilimme ensimmäistä kertaa perjantaina siirtyessämme Pyysaareen. Ikää tuollakin on, mutta näyttää melko vähän käytetyltä ja hyvinhän tuo tuntui toimivan.
Pohjakin on toki siistin näköinen, mutta ei sentään (ainakaan vielä
) 240:llä hiottu vaan ihan telan jäljiltä. Varmaankin kuitenkin parempi kuin monella muulla.
Heti spinnuosuuden alkaessa saivat Fuuga ja Kotka meidät kiinni. Fuugan erottua joukostamme jatkui tiukka taisto Kotkan kanssa. Ohittelimme toisiamme vuorotellen. Tätä jatkui Bodön pohjoispuolelle asti, minkä jälkeen pääsimme karkuun. Tässä vaiheessa sumu oli vähän hälvennyt, ja näimme kaukana edessämme spinnuja. Yhden niistä tunnistin Flipperiksi, mutta loppujen oletin olevan jotain isompia veneitä. Muiden H-veneiden luulin olevan takana.
Emäsalon eteläkärjessä koimme yllätyksen - Sea Monkey ja Kittiwake olivatkin edessämme! Jostain syystä pääsimme molemmista heittämällä ohi ja pian näkyvissä oli myös hopeakylki. Syykin tähän saavuttamiseen selvisi: eihän siellä juuri tuullut. Pian Fuuga ja Kotkakin liittyivät porukkaamme. Hieno kokemus tuo pläkässä viiden veneen tiukassa rivistössä eteneminen. Flipperin spinnu nousi, ja alkoi näyttää siltä että se karkaa muulta porukalta. Niinpä päätimme itsekin nostaa spinnun, ja pianhan se oli kaikilla ylhäällä. Asemat vaihtuivat usein, välillä etäämmältä tietämättämme ja välillä ihan vierestä ohittaen.
Pohjoiskärjessä tavoitimme Fuugan, jonka luulimme olevan takanamme. Pian Kotkakin oli kryssimässä kanssamme. Kotkan saimme jäämään taaksemme ensin, ja sillan jälkeen karkasimme Fuugaltakin. Nousimme selvästi paremmin.
Vähän aikaa homma luisti hyvin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Väsymys ja kylmyys tekivät tehtävänsä, eikä luoviminen tahtonut onnistua. Suunta karkaili minne sattuu, ja kryssikulmat jäivät todella vaatimattomiksi. Olimme lähes varmoja, että Fuuga on mennyt ohi. Emmi oli nukkumassa ja Tuomaksen kanssa vaihtelimme vuoroja pinnassa, toinen sai lämmitellä sisällä (Wallas on hyvä juttu!). Jossain vaiheessa Fuugan hahmo vilahti takana, mikä tietenkin antoi taas hetkeksi lisäpotkua. Ruoka- ja auringonottovastaavan herättyä alkoi kajuutan luukusta työntyä suuhunpantavaa. Grillikin kuumeni.
Purjehtijathan jaetaan niihin, jotka ovat ajaneet kiville, ja niihin jotka eivät vielä ole ajaneet kiville. Ruokailun tiimellyksessä siirryimme tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kolahdus tuntui avotilassa hyvin kevyeltä niin kuin noilla vauhdeilla tietenkin onkin, mutta sisällä kyllä säikähdettiin. Kuulosti kuulemma pahalta. Gps-träkki on aika vänkä. Olemme ajaneet kiven vierestä (tietoisesti melko läheltä) ja yhtäkkiä suunta on muuttunut yli 90 astetta! Pientä ongelmaa keskittymisessä ehkäpä. Ja meillä oli sentään se plotteri...
Tiukassahan emme kivellä olleet, joten laidalla roikkuminen ja muutama vetäisy melalla riittivät irroittamiseen. Kyllä siinä kuitenkin muutama minuutti tärvääntyi.
Matka jatkui pläkässä, ja oletimme Fuugan menneen ohi viimeistään kolistelumme aikana. Sumun vihdoin heiketessä koimme taas iloisen yllätyksen. Hopeakylkihän se siinä kelluskeli kivenheiton päässä edessämme! Muita H-veneitä ei näkynyt, joten arvelimme niiden olevan takanamme. Ehkä sileämmän pohjan tai aktiivisemman yrittämisen ansiosta pääsimme pikkuhiljaa hurjalla noin 0,7 solmun nopeudella Flipperin ohi.
Tämä asetelma säilyi, kunnes tuuli heräsi ja enemmän-intoa-kuin-päämäärää-asenteella lähdimme yrittämään lisävauhtia spinnulla, vaikka tuuli oli vähän vastainen. Tarkoitus oli laskea saaren takaa spinnulla. Flipper valitsi saaren tuulenpuoleisen reitin, ja näytti menevän lujempaa. Ensin meinasimme pitää kiinni omasta suunnitelmastamme, mutta katsellessamme saaren takana lilluvaa venettä x jänistimme ja lähdimme luovimaan Flipperin perään. Olimme kuitenkin jääneet jo pahasti hölmöilymme takia.
Kaunissaaren kohdalla Flipperi näytti olevan jo toivottoman kaukana ja toisaalta Fuuga ja Kittiwake turvallisen kaukana takana, joten maltoin mennä nukkumaan. Uni tulikin muutamassa sekunnissa. Hienostihan miehistöni pärjäsi keskenäänkin.
Noin tunnin unien jälkeen tulin herätetyksi. Ennen Santiksen merkkiä nostimme spinnun. Flipperin spinnu näkyi kaukana edessä ja pari ehkä H-veneeksi tunnistettavaa hahmoa takana. Tuuli venkoili niin, että jouduimme tekemään pari jiippiä. Hyvää harjoitusta siis. Kustaanmiekan selvitimme nipin napin spinnulla, jonka laskimme vasta öljysäiliöiden kohdalla. Hopean värinen h-vene näytti kryssivän maaliin. Joko olimme saaneet Flipperiä kiinni, tai sitten huono näkyvyys vain hämäsi kun spinnu näytti aiemmin olevan niin kaukana.
Kisa oli rankka, mutta todella jännittävä ja hieno kokemus! Yksi yllättävän menestymisemme kulmakivistä oli kaiketi plotterisysteemimme, jonka takia ei tavinnut keskittyä navigointiin. Nostan hattua etenkin Kotkalle, joka eteni ymmärtääkseni perinteisesti kartan ja kompassin avulla. Oliko teillä edes lokia?
Nimenomaan tällaisen sumukisan jälkeen gepsiträkkianimaatio olisi hieno juttu. Mulla ainakin on träkki tallessa ja voin sen lähettää Erkalle, mutta missä muodossa saisi olla?
Ensi vuonna uudestaan. Koko tämänvuotinen porukka tulee tietenkin, ja vähintään toinen mokoma uusia osallistujia!
Toisaalta parantuneeseen vauhtiin on ihan järkeenkäypä selitys. Jälkimmäisen Westhousen jälkeen kipusin laittamaan saalinkeihin merkit fokan skuuttausta varten. Seuraavalla purjehduksella selvisi, etten ole koskaan skuutannut kryssillä tarpeeksi kireälle, eikä se edes olisi ollut mahdollista, sillä skuuttien solmu-sakkeliyhdistelmä otti kiinni. Sakkeli sai siis kyytiä. Toinen muutos oli veneen mukana aikanaan tullut light-medium-fokka, jota kokeilimme ensimmäistä kertaa perjantaina siirtyessämme Pyysaareen. Ikää tuollakin on, mutta näyttää melko vähän käytetyltä ja hyvinhän tuo tuntui toimivan.
Pohjakin on toki siistin näköinen, mutta ei sentään (ainakaan vielä
) 240:llä hiottu vaan ihan telan jäljiltä. Varmaankin kuitenkin parempi kuin monella muulla.Heti spinnuosuuden alkaessa saivat Fuuga ja Kotka meidät kiinni. Fuugan erottua joukostamme jatkui tiukka taisto Kotkan kanssa. Ohittelimme toisiamme vuorotellen. Tätä jatkui Bodön pohjoispuolelle asti, minkä jälkeen pääsimme karkuun. Tässä vaiheessa sumu oli vähän hälvennyt, ja näimme kaukana edessämme spinnuja. Yhden niistä tunnistin Flipperiksi, mutta loppujen oletin olevan jotain isompia veneitä. Muiden H-veneiden luulin olevan takana.
Emäsalon eteläkärjessä koimme yllätyksen - Sea Monkey ja Kittiwake olivatkin edessämme! Jostain syystä pääsimme molemmista heittämällä ohi ja pian näkyvissä oli myös hopeakylki. Syykin tähän saavuttamiseen selvisi: eihän siellä juuri tuullut. Pian Fuuga ja Kotkakin liittyivät porukkaamme. Hieno kokemus tuo pläkässä viiden veneen tiukassa rivistössä eteneminen. Flipperin spinnu nousi, ja alkoi näyttää siltä että se karkaa muulta porukalta. Niinpä päätimme itsekin nostaa spinnun, ja pianhan se oli kaikilla ylhäällä. Asemat vaihtuivat usein, välillä etäämmältä tietämättämme ja välillä ihan vierestä ohittaen.
Pohjoiskärjessä tavoitimme Fuugan, jonka luulimme olevan takanamme. Pian Kotkakin oli kryssimässä kanssamme. Kotkan saimme jäämään taaksemme ensin, ja sillan jälkeen karkasimme Fuugaltakin. Nousimme selvästi paremmin.
Vähän aikaa homma luisti hyvin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Väsymys ja kylmyys tekivät tehtävänsä, eikä luoviminen tahtonut onnistua. Suunta karkaili minne sattuu, ja kryssikulmat jäivät todella vaatimattomiksi. Olimme lähes varmoja, että Fuuga on mennyt ohi. Emmi oli nukkumassa ja Tuomaksen kanssa vaihtelimme vuoroja pinnassa, toinen sai lämmitellä sisällä (Wallas on hyvä juttu!). Jossain vaiheessa Fuugan hahmo vilahti takana, mikä tietenkin antoi taas hetkeksi lisäpotkua. Ruoka- ja auringonottovastaavan herättyä alkoi kajuutan luukusta työntyä suuhunpantavaa. Grillikin kuumeni.
Purjehtijathan jaetaan niihin, jotka ovat ajaneet kiville, ja niihin jotka eivät vielä ole ajaneet kiville. Ruokailun tiimellyksessä siirryimme tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kolahdus tuntui avotilassa hyvin kevyeltä niin kuin noilla vauhdeilla tietenkin onkin, mutta sisällä kyllä säikähdettiin. Kuulosti kuulemma pahalta. Gps-träkki on aika vänkä. Olemme ajaneet kiven vierestä (tietoisesti melko läheltä) ja yhtäkkiä suunta on muuttunut yli 90 astetta! Pientä ongelmaa keskittymisessä ehkäpä. Ja meillä oli sentään se plotteri...
Tiukassahan emme kivellä olleet, joten laidalla roikkuminen ja muutama vetäisy melalla riittivät irroittamiseen. Kyllä siinä kuitenkin muutama minuutti tärvääntyi.
Matka jatkui pläkässä, ja oletimme Fuugan menneen ohi viimeistään kolistelumme aikana. Sumun vihdoin heiketessä koimme taas iloisen yllätyksen. Hopeakylkihän se siinä kelluskeli kivenheiton päässä edessämme! Muita H-veneitä ei näkynyt, joten arvelimme niiden olevan takanamme. Ehkä sileämmän pohjan tai aktiivisemman yrittämisen ansiosta pääsimme pikkuhiljaa hurjalla noin 0,7 solmun nopeudella Flipperin ohi.
Tämä asetelma säilyi, kunnes tuuli heräsi ja enemmän-intoa-kuin-päämäärää-asenteella lähdimme yrittämään lisävauhtia spinnulla, vaikka tuuli oli vähän vastainen. Tarkoitus oli laskea saaren takaa spinnulla. Flipper valitsi saaren tuulenpuoleisen reitin, ja näytti menevän lujempaa. Ensin meinasimme pitää kiinni omasta suunnitelmastamme, mutta katsellessamme saaren takana lilluvaa venettä x jänistimme ja lähdimme luovimaan Flipperin perään. Olimme kuitenkin jääneet jo pahasti hölmöilymme takia.
Kaunissaaren kohdalla Flipperi näytti olevan jo toivottoman kaukana ja toisaalta Fuuga ja Kittiwake turvallisen kaukana takana, joten maltoin mennä nukkumaan. Uni tulikin muutamassa sekunnissa. Hienostihan miehistöni pärjäsi keskenäänkin.
Noin tunnin unien jälkeen tulin herätetyksi. Ennen Santiksen merkkiä nostimme spinnun. Flipperin spinnu näkyi kaukana edessä ja pari ehkä H-veneeksi tunnistettavaa hahmoa takana. Tuuli venkoili niin, että jouduimme tekemään pari jiippiä. Hyvää harjoitusta siis. Kustaanmiekan selvitimme nipin napin spinnulla, jonka laskimme vasta öljysäiliöiden kohdalla. Hopean värinen h-vene näytti kryssivän maaliin. Joko olimme saaneet Flipperiä kiinni, tai sitten huono näkyvyys vain hämäsi kun spinnu näytti aiemmin olevan niin kaukana.
Kisa oli rankka, mutta todella jännittävä ja hieno kokemus! Yksi yllättävän menestymisemme kulmakivistä oli kaiketi plotterisysteemimme, jonka takia ei tavinnut keskittyä navigointiin. Nostan hattua etenkin Kotkalle, joka eteni ymmärtääkseni perinteisesti kartan ja kompassin avulla. Oliko teillä edes lokia?
Nimenomaan tällaisen sumukisan jälkeen gepsiträkkianimaatio olisi hieno juttu. Mulla ainakin on träkki tallessa ja voin sen lähettää Erkalle, mutta missä muodossa saisi olla?
Ensi vuonna uudestaan. Koko tämänvuotinen porukka tulee tietenkin, ja vähintään toinen mokoma uusia osallistujia!
Koitan mielelläni värkätä trackit näkyville. Jos mahdollista niin laittakaa mulle s-postilla (erkka {at} h-vene . net) .gpx -muodossa (GPS Exchange Format).
Jos jaksatte askarrella, niin voitte laittaa myös karttapohjan jpg:nä + GPS Action Replayn tuottaman .maps- tiedoston. Kaipa tuollaisia navigointiin kelpaamattomia leikkeitä uskaltaa Internetiin laittaa? Vai olisiko laillisempaa käyttää esim Google mapsin satelliittikuvia?
Omat trackit eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet, kun noin datakielellä sanottuna gepsin firmiksessä on ylivuotobugi, eikä firmiksen päivitys onnistunut usb-RS232-adapterin läpi
Jos jaksatte askarrella, niin voitte laittaa myös karttapohjan jpg:nä + GPS Action Replayn tuottaman .maps- tiedoston. Kaipa tuollaisia navigointiin kelpaamattomia leikkeitä uskaltaa Internetiin laittaa? Vai olisiko laillisempaa käyttää esim Google mapsin satelliittikuvia?
Omat trackit eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet, kun noin datakielellä sanottuna gepsin firmiksessä on ylivuotobugi, eikä firmiksen päivitys onnistunut usb-RS232-adapterin läpi
Erkka
erkka (at) h-vene piste net
erkka (at) h-vene piste net
Kiitos vaan hatun nostosta. Olin siis Kotkassa gastina. Olihan meillä loki joo. Valothan meiltä sammuivat joskus ennen Emäsalon pohjoiskärkeä, eli loki sammui virran puutteessa jo aiemmin. Sillan jälkeen homma sitten menikin täysin arpapeliksi kun Ida Marian ja Fuugan perävalot katosivat sumuun. Osuttiin kuitenkin vielä siihen Kälvön pohjoispuoliselle väylälle ja jossain vaiheessa Sea Monkeykin vilahti sumun seassa. Yritettiin arvailla sumussa himmeästi näkyvien saarten perusteella sijaintiamme, mutta arvattiin vähän väärin ja päädyttiin parin pikkusaaren väliin pläkään seisomaan varmaan pariksi tunniksi. Aikanaan sitten livuttiin saarten välistä pois ja havaittiin olevamme väylällä kun Mojito huristeli paikalle sumun seasta. Oli melko helppo ratkaisu tarjota köysi Mojitolle tässä vaiheessa ja lähteä heidän vetämänä ja navigoimana kohti parempaa tulevaisuutta. Pläkä oltaisiin kyllä varmaan ehkä kestetty, mutta lähes täydellinen tietämättömyys omasta sijainnista ratkaisi kyllä pelin. Mojitolle vielä kerran kiitos kyydistä!239 wrote:Nostan hattua etenkin Kotkalle, joka eteni ymmärtääkseni perinteisesti kartan ja kompassin avulla. Oliko teillä edes lokia?
Emäsalon GPS-trackit Mojiton ja Kittiwaken osalta:
h-vene/gpsar/list_events.php
Pistäkääpä muutkin vielä minulle s-postilla....
h-vene/gpsar/list_events.php
Pistäkääpä muutkin vielä minulle s-postilla....
Erkka
erkka (at) h-vene piste net
erkka (at) h-vene piste net