Flipperin Päijännepurjehdus 2007 kilpailuraportti - päivitetty
Päijännepurjehdus oli merkattu jo hyvissä ajoin talvella kilpailukalenteriin tapahtumana mihin mennään. Perusteluna, että H-veneitä osallistuu paljon, järvipurjehdus on mielenkiintoista, tapahtuma hyvä ja joukkueorganisointiin oli tarjolla paljon apua. Lähtökohdat olivat siis hyvät.
Ilmoittautuneita oli loppujen lopuksi yhteensä 31! Todella erinomaista. Näin suuressa yksityyppifleetissä kilpailu on huikean haastavaa. Kaikille löytyy kilpakumppaneita oli oma vauhti mikä tahansa. Tälläisestä yksityyppikölivenefleettikilpailuista muut vain haaveilevat.
Miksiköhän Päijännepurjehdus ei ole H-veneiden matkapurjehdus SM-kilpailu? (omasta mielestäni mestareita ei ole koskaan liikaa).
Flipperin reissu alkoi keskiviikkoiltana nostamalla vene trailerille. Edessä oli veneen ensimmäinen pakkaus kuljetusta varten. Apua ja neuvoja saatiin FIN-931:n kipparilta. Pakkaus tehtiin taidekuljetustason pieteetillä ja ehkäpä näin jälkikäteen ajateltuna hieman liian yksityiskohtaisesti. Loppujenlopuksi vene saatiin paketoitua valmiiksi kuljetusta silmälläpitäen.
Torstaina oli edessä matka Järvi-Suomen sydämeen Padasjoelle. Matkaan lähdettiin hyvillä mielin uuden varustesponsorin,
www.aquastore.fi, siivittämänä. Tätä mainosta ei ole maksettu, mutta perusajatuksena mielestäni voitaisiin pitää, että H-venejoukkueiden kilpailu-/retkipurjehdustoimintaa edistävän mainonnan esiintuominen voisi olla ihan ok. Eikös juu chief constable Erkka?
Perjantaiaamuna oli edessä veneen lasku. Päijännepurjehdusorganisaation ilmoitus laskuajankohdasta oli noin 8:30-10:30. Ilmoitus piti täysin kutinsa. Team Bra:n logistiikkapäällikkö oli masinoinut miehet liikkeelle kukonlaulun aikoihin ja veneenlaskujonoon ajettiin 0800 hours. Paikalla oli jo Turkulainen kiinteistövälittäjä, joka ilmeisesti oli herännyt ammattilaisen tarkkuudella vieläkin aikaisemmin. Sitten alkoi varsinaisen operaation alkamisen odotus. Veneitä pakkaantui jonoon kuin meren mutaa. Toinen toistaan kiiltävämpipohjainen tiptop-Hoo ajoi vetoautonsa ja trailerin peräperään odottamaan vesillelaskua. Kun H-veneitä jonossa oli 7 kpl ja samana päivänä urheiluvenehöntsyihin osallistuvia sporttikiuluja toista kymmentä, niin ihme tapahtui - laskumestari saapui paikalle. Vain noin 1:15 minuuttia noin-aikaa.
Mutta mihinkäs meillä lomalaisilla olisi ollut kiire. Eikä meillä ollut edes ratakisaa perjantaipäivänä. Mutta miksi ei? Siinä kun jutteli ja tsiigaili sporttipulkkien kisarientoja perjantaipäivänä, niin teki mieli päästä radalle. Rata-alue oli erinomaisen lähellä rantaa ja tapahtumia pystyi hienosti seuraamaan aallonmurjalta. Kyllä ehdottomasti H-pulkilla pitäisi olla yksi kauden ranking-ratakilpailuista Päijännepurjehduksen yhteydessä. Tulisipahan lätkäistyä kaksi kärpästä samalla läimäyksellä.
Lauantaiaamu. Sääennuste kertoi, että luvassa oli kevyttä keliä. Päijänteen tuuliolosuhteita jonkun verran tuntevana tiesin, että vaikeaa tulisi olemaan. Kuten Hangon regatan kilpailuraportista ehkäpä luitte, Flipper ei ole koskaan ko. miehistön käsissä kulkenut lujaa kevyessä kelissä. Kautta kallen karmeiden kalapuikkoviiksien, scheisse. Edellisestä regatasta oppineena yksi asia mihin panostettiin tällä kertaa oli rikin oikea säätö. Riki säädettiin Höj Jensenin ohjeiden mukaan 0-4m/s tuuliolosuhteita varten. Muuten kilpailuvalmistelu oli ehkäpä hieman vähemmän uhoavaa kuin Hangossa. Mukaan otettiin kaikki 64 mpk:n kisaan tarvittava eikä mitään ylimääräistä tilpehööriä poistettu veneestä. Meidän viereen Padasjoen satamassa rantautui todellinen Päijännepurjehduksen H-venenestori, kaveri kertoi osallistuneensa kilpailuun jo 24 kertaa. Heh. Samalla viivalla kokemuksen suhteen. Öö. Kokemuksen paljoutta edusti myös samaisen kaverin karnevaalivarustautuminen, mukana veneessä oli kaikki tarvittava bongorummuista merirosvolippuun asti. Puhumattakaan pistämättömän eleganteista kilpailuasuista.
Itse kilpailu lähti käyntiin lauantaina puolenpäivän aikoihin erinomaisessa säässä. Tuulta oli n. 3 m/s, mutta tietysti puuskittaisena ja hieman shiftailevana. Kilpailun toimitsijat olivat ordereillaan varmistaneet, että edessä tulisi olemaan myötätuulilähtö ja siksi erittäin haastava. Flipperin miehistö päätti yksintuumin toteuttaa purjehduksessa koettua hyvää kilpailustrategiaa eli huippuveneen peesausta. Team Festivon tiedettiin olevan suurella todennäköisyydellä oikeaan aikaan oikeassa paikassa lähtöä ajatellen, niin miksipä ei peesattaisi. Ja niinhän me peesattin. Ja hyvä tuli. Lähtölinjalla olimme vain muutama metri seurattavien perässä ja sopivan kokoinen rako purjehdittavana. Bra sanoi Team Bra. Matka jatkui kolmenkymmenenyhden, siis toistan kolmenkymmenenyhden, H-veneen fleetissä kohti Kelveneen kansallispuiston länsirantaa. Vauhtia riitti. Selän yli mentäessä jiipattiin n. 5 kertaa, jolla varmistettiin hyvin puhtaat tuulet. Ensimmäisessä kapeikossa olimme n. 8-10 sijoituksen tuntumassa. Kapeikon kohdilla meidän ohitse lipui neljähenkinen miehistö vanhempia osaajia. Muistan ajatelleeni silloin, että 'noh, nuo varmaan kuitataan myöhemmin'. Matka jatkui Kelveneen eteläkärkeä kohden tiukassa muodostelmassa. Ajoimme hieman etäämmämmällä alempana fleetistä ja pidimme vauhdin ihan hyvänä. Eteläkärjen n. 40-50 henkisen katsomon ohitettuamme olimme edelleen samoilla sijoituksilla. Hyvä. Vauhtia tuntui riittävän. Seuraavana vuorossa oli ensimmäinen kiertomerkki. Kiertomerkille saavuttaessa strategiaksi valittiin safe and sure eli ei mitään tilanteita mistä joku saattaisi innostua protestoimaan. Kisa on pitkä joten etsitään tila ja kierretään rauhassa. Ensimmäinen myötätuuliosuus oli omasta mielestämme menestys. Ei virheitä, ei liiemmin takkiin.
Kryssin alkaessa homman luonne muuttui täysin. Vain noin pari mailia kryssiä purjehdittuamme huomasimme nopeaksi oletettujen veneiden olevan nopeita. Kryssiminen Kelveneen itäpuolta pitkin esitti mielestämme kaksi strategista vaihtoehtoa, joko lähteä länsilaitaa pitkin nousemaan tai mennä itäpuolta nuolien. Ja siksi päätimme mennä keskeltä. Loogista eikö totta. Valittu suunnitelma toimi tovin kun tuulta piisasi arviolta 2-4 m/s verran. Sitten iski ensimmäinen plege. Überscheisseä. Eihän siellä keskellä tuulenut tietystikään yhtään.
Kyseessä oli siis kilpailun ensimmäinen tyven, mutta ei missään nimessä viimeinen. Matkaan päästiin uudelleen pienen odottelun jälkeen. Tässä vaiheessa länsilaitaa pitkin ohi meistä oli ajanut ainakin Stemma ja NP muistaakseni. Who, Me?:n ja Hempukan kanssa olimme suurinpiirtein samoissa vauhdeissa. Tehinselälle tultaessa taivaalle alkoi kerääntyä sisävesillä vaaralliseksi tiedettyjä ukkospilviä. Taivas synkkeni hetkessä tumman puhuvaksi ja päälle lipui musta pilven reuna. Vedessä näkyi jatkuvasti lähenevä raja, minkä jälkeen mentäisi kovaa. Jalat hengailuremmeihin, hekkiä kiinni ja menoksi. Tuuli yltyi n. 10-12m/s nopeuteen silmänräpäyksessä. Muistaakseni tässä vaiheessa kilpailimme FIN-174:n kanssa. Vauhti kasvoi, puuskat kasvoivat, mutta aallokkoa tietystikään ei ollut mereen verrattuna ollenkaan. Oli pirun hauskaa! Yritimme tiirailla mahdollisimman hyvin mihin rintama oli menossa ja yrittää purjehtia rintaman mukana. No joo. En tiedä onnistuimmeko hyvin.
Mustan puhuvan rintaman jälkeen vuorossa oli täysplege. Paikallisia sääoloja paremmin tuntevat kertoivat, että näiden ukkospuuskien jälkeen tulee aina vuorottain totaaliplege ja sitten taas ehkäpä uusi puuska. Nyt ei tullut kuin plege. Ja millainen tulikaan. Tuuli kuoli aivan täysin. Edessämme noin 100 metrin päässä oli FIN-931 (Katariina) ja ilmeisesti L-907 (Autokoulu Juha/Julia) tai FIN-320 (Ankanpoika III)?. Edellinen ukkosrintama oli nostanut muutaman kymmenen sentin aallokon ja se yhdistettynä täysplegeen tiesi ongelmia. Veneestä hävisi ohjailtavuus täysin. H-veneet kääntyilivät takaisin menosuuntaan ja ympäri kukin vuorollaan. Ei voinut tehdä mitään. Kitkuttelimme itsemme takaisin menosuuntaan. Huomasimme tuulen viriävän edessäpäin. Noin 150 metriä meistä alkoi tuulla. FIN-931 ja toinen H sai tuulen. Pistin ajastimen päälle. Tarkallaa 12 minuuttia ja 31 sekuntia myöhemmin samainen tuulirintama saavutti meidätkin. Uskomatonta, että välimatkaeroa veneiden välillä oli 100 metriä ja tuulen kesti saavuttaa noin kauan meidät. Todella hermostuttavaa katsoa toisten ampuvan vauhdilla eteenpäin ja itse on jumissa kuin tatti scheissessa.
Seuraavat muutama tuntia aina Judinsaloon asti oli suht tasaista tuulen puolesta, mutta vettä saatiin parikin kertaa. Hetkessä sadevaatteet niskaan ja toisessa hetkessä pois helteen vuoksi. Itälaitaa pitkin ilmeisesti hyvän vedon turvin rinnallemme oli saapunut FIN-168 (Typyli). Tuuli nousi hieman ja pääsimme vetämään Typyliin muutaman sadan metrin eron. Hieman ennen Judinsaloa tuuli kääntyi ja pääsimme nostamaan spinnun. Tosin täysin sivutuuleen. Seuraava tunti puolitoista ajelimme sivutuuleen spinnulla hyvää vauhtia. Kiskasimme kaulaa muihin takanatuleviin H-veneisiin. Judinsalon jälkeen pimeni. Munaluodon kohdalla vieressä ajava Express täräytti kiville keskellä selkää reimarin vieressä. Tarkkaavaisuustasoa piti nostaa huomattavasti. Muita H-veneitä emme tässä vaiheessa nähneet ollenkaan.
Seuraavat suuremmat tilanteet syntyivät Kärkisten siltaan johtavan kapeikon alkupäässä. Takaa tulleet isommat veneet alkoivat saavuttaa ja ajamaan ohi. Karavaanariveneillä tuntui olevan huikea tarve kilpailla meitä vastaan - ilmeisesti LYS-kisan voitto mielessä. Itseämme ei ko. tasoituskisa kiinnostanut tällä kertaa pätkääkään. Tiirailimme vain edessä olevia H-veneitä. Ja yht'äkkiä huomasimme yhden H:n edessä. Ja eikun jahtaamaan. Purjenumeroa ei enää pimeydestä johtuen nähnyt. Seurasimme tuota ainoata edessä näkyvää H:ta aina Kärkisten sillalle asti, johon saavuimme jälleen lyhyen kryssiosuuden jälkeen spinnulla. Sillan jälkeen valitsimme vasemman puoleisen keppisummareitin, kun emme toisesta tienneet. Ja sekös oli väärä ratkaisu. Ajoimme sumaan vanhan tuulen avulla, jossa odotti veneitä yhteensä n. 20-30 kpl. Hieman yllättäen sumassa näkyi Who, Me?, Katariina, ja hetkonen eikös tuolla ole myös Team Festivo, Patent Decor, Hercules, Stemma, NP... Ei hitto, nyt tämä muuttui mielenkiintoiseksi. Takaa samaan sumaan liittyi vielä Hempukka. Jälleen vauhti oli todella vähäistä. Isot matka-arkut blokkaili vähäisenkin tuulen kokonaan pois. Hempukka ajoi meistä ohi ja meille iski paniikki. Jotain oli tehtävä. Päätimme lähteä leikkaamaan kokonaan pois joukosta ulkokaarteeseen Hempukan perään. Yht'äkkiä huomasimme, että purjeet veti ja pääsimme ensiksi Who, Me?:n ja sitten koko loppusakin ohitse. Ööö . Mites tässä näin kävikään? Ohitimme vielä Hempukan keulanmitan verran. Sillä hetkellä viimeisen selän kohdalla laskimme, että sijoitus oli ehkäpä noin 4. tai 5. Jesh. Ja kaiken lisäksi tuuli virisi. Tällöin isommat LYS-pulkat alkoivat taas saavuttaa ja mikä pahempaa perkele nostattamaan. Että alkoi risomaan, kun jotkut pirun Hattiwatit ja muut tasoituspulkat alkoi sotkemaan kisaa. Oltiinhan me joo samassa kisassa, mutta ei voinut sitten pätkääkään kiinnostaa miten meidän välisessä kisassa käy. Tämän täysin turhan nostattelun aikana huomasimme kun Stemma, Hercules jne. saivat hyvää tuulta ja suuntasivat Muuramen? länsirantaan ja Hempukka kapeikon itärantaan. Tällä kertaa päätimme lähteä Stemman perään. Tuuli kuoli jälleen. Olimme lähes keskellä selkää. Ilmeisesti huono valinta. Emme päässeet mihinkään. Veneitä suihkaili edestä ja takaa ohi. Hermot alkoi jälleen paukkua. Ja veneitä meni yhä ohi. Itälaita veti huomattavan hyvin.
Kisa lähestyi loppuaan ja väsymys alkoi painamaan. Olimme menettäneet viimeisellä selällä varmaan kymmenkunta tai enemmän sijoituksia. Risoi. Vihdoin, kun saimme tuulta purjeisiin, niin uskoimme jo sijoituksien olleen jaettu. Vaan eipä ollutkaan. Itälaita oli tyssähtänyt täysin. Ensiksi ohitimme kaksi H-venettä. Seuraavaksi huomasimme, että maalisuoran (n. 600-700 metriä ennen maalia) viimeisellä reimarilla oli kaksi kolme venettä pakassa. Pääsimme puikkaamaan reimaria nuollen heistä ohi. Maaliin oli enää n. 400 metriä. Pääsimme Patent Decorin ja NP:n ohi heidän keskinäisen nostattelun vuoksi. Wohoo. FIN-931 pääsi pois peitosta ja alkoi kiriä. Tästä lopusta tulisi jännittävä! Kaikki veneet alkoivat pakkaantumaan styyran halssille maaliin saapumista varten. Itse päätimme ajaa mahdollisimman puhtaissa ilman tilanteita. Lopulta FIN-931 pääsi n. 10 metriä ohi. Who Me?:n, Patent Decorin, NP:n, Lassun ja varmaankin vielä jonkin muun veneen kanssa kilpailisimme viivan ylityksestä vierivieressä. Lopulta maalilinja oli vain muutaman metrin päässä. Huuto styyran veneistä oli oikeutetun kova. Repäsin puomin toiselle puolelle ja aloin huutamaan LYS-kenkälaatikoille nousua. Ei tarvinnut kauaa nousta, kun saavuimme maaliin. Ööö. Miten kävi? Ei hajuakaan. Who, Me?:tä ennen olimme ehkäpä noin metrin, muista veneistä ei mitään tietoa. Onneksi tuomariveneessä näytti olevan kamera käytössä. 64 mpk:n kisan jälkeen 7-8 H-venettä saapuu maaliin veneenmitan sisällä! Siinä teille yksityyppikölivenekisailun fiilistä parhaimmillaan!
Sitten rantaan, pakkaamaan vene ja kotia kohti. Väsytti aika raa'asti. Satassa juttelemaan tuli Hempukan miehistö, he olivat valinneet itälaidan viimeisellä osuudella ja sijoittuivat neljänsiksi. Ai hitto, kun oltaisi tajuttu peesata heitä. Onneksi olkoon Hempukka! Ja kiitos kaikille H-veneille todella hienosta kilpailusta. Oli todella hauska nähdä, että kilpailu olikin näinkin tasaista. Ehkäpä tälläinen matkakilpailu tasoittaa ja antaa anteeksi hieman enemmän manööverivirheitä jne., kun lopulta ero olikin näinkin pieni. Ja vielä lopuksi paluu niihin vanhoihin herroihin, jotka lipusi meidän ohitse lähdön jälkeisen reimarin kohdalla. Heh. Ei sitten todellakaan ohitettu heitä! Ei edes ollut lähellä. Rannassa kuultiin, että ko. veneestä löytyi H-kokemusta semmoinen määrä, että me H-untuvikot kalpenimme tyystin. Heh. Kokemus puhuu purjehduksessa ja Päijännepurjehduksessa erityisesti!
Vuoden 2007 Päijännepurjehduksen viimeinen etappi oli tulosten odottelu. Lopulta kun tulokset tulivat selvisi, että Flipperin sijoitus oli.... DNF. Que? Mitä ihmettä? Hä? No voi per... Muutama sposti sinne tänne ja kyselyitä perään. Ilmeisesti inhimillinen erhe ja lupaus tulosten korjaantumisesta. Nyt vielä keskiviikkoaamuna tätä kirjaillessa tulos on yhä DNF... Harmittavaa. Toivottavasti tulokset saadaan lopulliseen muotoonsa pian ja mahdollisesti myös johonkin foorumille maalikamerakuva talvi-iltojen fiilistelyä varten!
Kiitos ja kumarrus!
