www.h-vene.net

Tähän threadiin voisi kerätä neuvoja fokan fallin säätämisestä eri olosuhteisiin.

- all round -neuvo lienee, että fallia kiristetään sen verran, että rypyt ratsastajien kohdalta juuri ja juuri enää näkyvät

- light -kelissä näyttää, että monet löysäävät fallia vielä reippaasti enemmän, jolloin purjeen etureuna on jopa 'ryppyinen'

- syvässä aallokossa fokan falli saa jälleen olla ilmeisesti melko löysä, jotta voimaa riittää aaltojen yli nousemiseen

Mitä muita neuvoja voitaisiin antaa?

"Taitava purjehtija" -kirja vuodelta -82 (Hakkarainen, Jakobson, Juva, 2. uud. painos -90) sanoo: "Huippupurjehtijat esimerkiksi h-veneessä pitävät puuskaisessa tuulessa fokan fallia kädessä voidakseen vastata tuuleen nopeasti"

No, me ei ainakaan pidetä fallia kädessä, mutta eipä olla kai huippupurjehtijoitakaan

Arvaan että noin aktiivinen fokan fallin säätäminen ei enää ole muodissa, vai onko?

Ovatkos muuten kaikki FE:neilijät lukeneet kirjan, ko. opuksessa malliveneenä käytetään nimittäin FE83:sta?

Fokan fallin säätäminen puuskien perusteella kuullostaa ainakin minun korvaan hyödyttömältä hifistelyltä. Lähtökohta pitäisi ainakin oman trimmausfilosofian mukaan, että purjeiden muotoa säädetään vallitsevan "suursäätilan" mukaan (mutta tietysti en olekaan kirjan mainitsema huippupurjehtija). Enkä ole ko. aktiivisen fokan fallin trimmauksen neuvoa lukenut muista kirjoista.

me pyritään säätämään fokanfallia aktiivisesti. käytön tehostamiseksi muutimme fokanfallin säädön viime kesänä kaksipuoliseksi, jolloin fallia voidaan säätää veneen laidalta/ hengausasennosta.

meidän näkemyksen mukaan H:ssa voidaan fokanfallilla vaikuttaa nopeasti ja tehokkaasti fokan muotoon. Fokanfallin ja -skuutin löysäämisen välillä suurin ero on siinä, että skuutin löysäämien avaa purjetta ylhäältä ja näin vähentää tehoa. Fallin löysääminen kasvattaa pussia ja siirtää sitä taakse, jolloin voima kasvaa. Pussin siirtyminen taaksepäin pienentää fokan etuliikin kohtauskulmaa ja näin veneellä pääse ylemmäs (tietenkin täytyy tsekata, ettei skuuti ole liian tiukalla, jolloin fokka sulkee liikaa saalingin kohdalta).

Fokan fallin kiristäminen taas jossain määrin latistaa fokkaa ja ennen kaikkea siirtää pussia eteenpäin, jolloin "ura" jossa fokan langat pysyvät purjeessa kiinni levenee ja venettä on helpompi ajaa aallokossa.

vastaus alkuperäiseen kysymykseen: periaatteessa me pyritään säätämään fokanfallia aina tuulen voimakkuuden muuttuessa ja näin myös sifteihin

Tästä ja monesta muusta asiakasta voidaan keskustella ensi viikolla Blue Peterissä. Roope on lupautunut ja varautunut vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Ja eiköhän Pihvikin voi niitä omalta osaltaan kommentoida

Fokan falli on tosiaan tärkeä säätökohde. Siinä taitaa olla noin viiden sentin säätövara. Säädön vaikutus näkyy hyvin kun tarkkailee fokan pussia ja takareunaa saalinkien kohdalta vuoroin kiristämällä ja löysäämällä fallia. Periaatteessa kai falli tulisi olla löysällä niin kauan että pystytään ajamaan venettä pystyssä virtauslankojen mukaan. Tuulen voimistuessa kiristetään fallia, ettei tarvitsisi turhaan päkittää tuuleen veneen pitämiseksi pystyssä. Silloinhan fokka litystyy ja pussi siirtyy eteenpäin.
Tietenkin on muistettva, että keulastaagin taipumalla on myös ratkaiseva merkitys purjeen pussiin. Keski- ja kovantuulen fokkiin on leikkauksessa otettu tämä taipuma huomioon. Heikolla tuulella tällaista fokkaa on kuitenkin mahdotonta saada istumaan kunnolla, jos vantit on tiukat. Me olemme matkakisoissa heikolla sivutuulella käyttäneet menestyksellä seuraavaa kikkaa: Irrotetaan hakaset niin, että purje on kiinni vain kannessa ja parilla ylimmällä hakasella. Kun fallia päästetää reilusti (staagin ja etuliikin väli noin puoli metriä) tulee fokasta pussikas "reppu", joka "imee" venettä hyvin tehokkaasti. Kikka toimii myös myös löysällä vastaisella, mutta luovilla sen käyttöalue rajoittuu aivan olemattomaan tuuleen. Pienikin puuska vastaisesta painaa purjeen kasaan ja vauhti hyytyy. - Antoisaa seminaaria Blue Peterissä!

Luin jälleen kerran Stuat H. Walkerin A Manual of Sail Trim -kirjan. Kokemuksen karttuessa alkaa paremmin ymmärtämään fokan fallin säädön merkityksen ja ohjeet mitä kirjassa annetaan aihetta koskien. On ilmeisesti niin että medium-tuuleen leikattu fokka on vaikea yhtälö kevyen kelin trimmausta varten. Pitäisi yhtäaikaa olla falli kireänä, mutta kuitenkin keulastaagi löysättynä. Pitänee ostaa se light-fokka. Onko kellään ylimääräistä Hoj Jenseniä?

Sivuvanttien, erityisesti alavantin, kireydellä säädetään etuvantin kireyttä. Heikossa tuulessa löysä etuvantti määrittää pitkälle pussin määrän ja fokan falli taas pussin paikan sekä etuliikin kohtauskulman jyrkkyyden. Heikossa tuulessa fokanskuuttia kannattaa pitää hieman löysemmällä kuin oikeastaan haluaisi ja ajaa kärsivällisesti alas. Light-fokan virittäminen on taas oma maailmansa, jota me vasta harjoitellaan.

Meiltä löytyisi suht' pussikas Höj Jensenin mediumfokka.

Me ollaan ajettu Hoj Jensenin trimmioppaan mukaisilla vanttikireyksillä (myös kevyessä). Voi olla, että kevyen kelin vanttikireydet vaatisivat light-fokan toimiakseen. Nyt kun ajamme medium-fokalla kevyessä, niin vantteja tulisi ehkäpä löystää enemmän kuin ohjeet neuvovat. Taitaa olla varmempi tapa saada hyvä vauhti myös kevyessä ostaa se light-fokka.

Me pidetään vantteja heikommassa tuulessa löysemmällä kuin mitä niiden Höj Jensenin ohjeiden mukaan tulisi olla. Aivan pläkässä kireydet on ylä 30 ala 20. Eli alavantit ovat käytännössä irti. Ylävantteissa täytyy pitää jonkin verran jännitystä niin, että mastoon tulee isonpurjeeen edellyttämä prebend. Meidä spriidarit on 75cm, pidemmillä spriirareilla ylävantit voisivat olla vielä löysemmällä. Käsittääkseni mm. Paten ylävanttien kireys heikossa tuulessa alittaa 30 Loshin yksikköä