Sähkömoottoria H-veneeseen

Keskustelua H-veneen varustelusta ja kunnostusprojekteista

Moderator: Kristian

Post Reply
martti.
Posts: 1
Joined: Mon 4.6.2018 13.28

Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by martti. »

Onko jollain kokemuksia sähkömoottorista H-veneessä?

Teholuokkana ajatus liikkuu luokassa Torqeedo 2.0 (2kW) tai 4.0 (4kW), joista on myös rungon läpi podiksi asennettava versio ja podiin saa myös taittolapapotkurin.

Onko moottorin kiinteä asennus luokkasäännön kanssa ristiriidassa vaikka esim kisatilanteessa voisi jättää ne tarvittavat akut pois kyydistä? Lisäksi voi kyllä podinkin irroittaa, jolloin veneen pohjaan jää vain asennussovitin, jonka reiän voi tukkia erillisellä peitelevyllä tarvittaessa.
Lyijyakuille tulee tässä varsin paljon massaa (yli 100kg) ellei käytä torqeedon hävyttömän kalliita litiumakkuja.

Sähkömoottori akkuineen on selvästi kalliimpi ja painavampi kuin perämoottori, mutta selvästi helpompi ohjata ja on hiljainen. Potkuri peräsimen etupuolella antaisi hyvän ohjattavuuden pienilläkin nopeuksilla.

Kiitos kommenteista
terveisin martti.
Velimies
Posts: 129
Joined: Sun 19.6.2011 00.43

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by Velimies »

Olihan H:ssa alunperin ns. perämoottorikaivo, eli miten luokkasääntö voisi moista kieltää?

Kisassa perinteinen perämoottorikin kai jätetään rannalle painon vähentämiseksi, eli kai tuossa tasoitusta antaisi.

Parempaa ohjailtavuutta perämoottoriin verrattuna en usko - perämoottoria pyörittelemällähän H kääntyy paikallaan.
Tommi,
S/y Tiikerhai
JarmoN
Posts: 29
Joined: Fri 19.3.2021 20.18
Contact:

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by JarmoN »

Nostelen tätä vanhaa keskustelua. Onkohan kenelläkään kokemuksia sähköperämoottoreista H-veneessä? Itsellä harkinnassa joko Toqeedo Travel 1103 CL (https://www.torqeedo.fi/mallisto/travel/travel-1103-c) tai ePropulsion Spirit 1.0 Evo Remote (https://www.epropulsion.com/spirit-evo/). Oma käyttömme on lähinnä satamasta ulos pääsy ja takaisin laituriin ajo, joten noiden teho ja akkukapasiteetti saattaisivat hyvinkin riittää ja koska noihin on saatavissa kaukosäätölaitteita, pääsisi siitä takakannella kiikkumisestakin eroon. Hintaahan noilla on ihan tolkuttomasti, mutta olisihan tuo suht ekologinen ja hiljainen vaihtoehto. Ja saatavuus on nyt kaiketi lähellä nollaa, mutta ehkä ensi kaudelle tuollaisen jo saisivat toimitettua.
Jarmo Niinimäki / FIN-475 Hoopuli
https://hoopuli.blogspot.com
Käikäle
Posts: 12
Joined: Mon 10.6.2013 14.56

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by Käikäle »

Itseänikin kiinnostaa tämä asia. Olen itse miettiny että retkikäytössä tuommoinen sähköinen pod drive voisi olla kätevä. Asennuskin olisi kohtuullisen helppo.

Perämoottori on aina rumistus muuten linjakkaassa veneessä, ja retkeilykäytössä pieni laahaus mikä moottorista tulee ei ole ongelma. Hondan 2.5 repiminen käyntiin peräkannella ja käsittely on kyllä ihan syvältä, ja myös veneen uintiasento vähän muuttuu kevyestäkin perämoottorista.

Moottoria tulee kyllä käytettyä erittäin harvoin, kesässä menee semmoinen 5..10 litraa polttoainetta; lähinnä hankalalla tuulella rantautuessa tai aivan pläkässä. Mutta olisihan se herrasmiesten touhua vain vääntää kahvasta vähän kierroksia tarvittaessa; ilman että tarvitsee henkensä uhalla kavuta ensin peräkannelle, laskea moottoria, avata bensahanaa ja ilmaruuvia, antaa sopivasti imua, nykäistä, nykäistä, nykäistä; antaa kaasua, säätää imua; taas nykäistä, kytkeä vaihdetta, könytä takaisin sitloodaan; ja taas uudelleen takakannelle jos pitää säätää kaasua tai ottaa vaihdetta pois..
JarmoN
Posts: 29
Joined: Fri 19.3.2021 20.18
Contact:

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by JarmoN »

Tuo pod drive olisi kyllä tyylikäs ratkaisu, eikä esim. 1kW pod akkuineen maksaisi sen enempää kuin saman tehoinen sähköperämoottori. Jotenkin vain arastelen sen reiän tekemistä pohjaan ja tuon ratkaisun ”lopullisuutta”, vaikka saahan sen reiän laminoitua umpeen jos siltä alkaa tuntua. Ja itse ehkä vielä haluan säilyttää mahdollisuuden joskus jättää sen moottorin kokonaan rantaan, vaikkei itsestäni oikein kisaajaksi taida olla. Mutta pitää vielä miettiä... Ja riittääkö tuo 1-1,1 kW teho H-veneelle? Kauppiaiden puheet 4-6 hv -vastaavuudesta voinee jättää omaan arvoonsa, mutta kun itse emme juuri kovemmissa keleissä konetta ole käyttäneet, niin tuo nykyinen 4hv on käynyt yleensä vain puoliteholla, joten voisi tuolla 1 kW:lla pärjätäkin.
Jarmo Niinimäki / FIN-475 Hoopuli
https://hoopuli.blogspot.com
tvkalvas
Posts: 42
Joined: Tue 18.8.2020 08.44

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by tvkalvas »

Pod drivellä tosiaan saisi H-veneeseenkin sisämoottorin, joka lähtee napista päälle! Ei haukkaisi potkuri ilmaa aallokossa ja sähkömoottori on kyllä kiehtova - ei pelkästään luotettavuutensa vuoksi vaan sopii myös ideologisista syistä purjeveneeseen ainakin minun mielestäni.

Tehokysymys on kenties kaikkein hankalin arvioitava tässä kohdassa. Markkinointiosasto ei auta tässä pätkän vertaa typerien "vastaavuuksiensa" kanssa. En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni myös polttomoottorikoneiden kohdalla perämoottoriin laminoitu numero viittaa siis akselihevosvoimiin eli siihen tehoon joka on tarjolla perämoottorin propellilla. Näin ollen nämä hevosvoimat ovat paljolti samoja kuin sähköperämoottorin hevosvoimat (siis teho). Sähkömoottorin hyötysuhde kun on parhaimmillaan lähellä 100 %. Torqueedo toki väittää, että heidän propellinsa on suunniteltu niin hyvin, että ero muihin perämoottoreihin muodostuu tehonsiirrossa akselilta veneen työntövoimaksi (ks. https://www.torqeedo.com/en/technology- ... iency.html). Esityksen mukaan "tavallisten" perämoottorien tehonsiirto veteen on 995W/3500W = 28 % kun Torqueedon tapauksessa se on (olettaen 90 % moottorin tehokkuuden) 1112W/(2000W*0.9) = 62 %. Perusteluna esittävät, että matalan kierrosnopeuden potkurilla saadaan parempi hyötysuhde. Periaatteessa ok, mutta väittävätkö he siis tosissaan, että he ovat ainoa valmistaja maailmassa, joka on keksinyt vaihteiston käytön perämoottorissa? No on tuolla verkkosivuilla vähän uskottavampaakin perustelua, mutta joka tapauksessa on muistettava että joka ikisen potkurin hyötysuhde on veneen nopeuden funktio ja tätä kovin harva valmistaja on kuluttajalle antanut tiedoksi. Äärimmäisenä esimerkkinä on mielestäni sähköiset uistelumoottorit, joista useimmiten ilmoitetaan markkinointimateriaalissa vain työntövoima nollanopeudessa ja sähköisen tehon joutuu etsimään syvältä manuaalin syövereistä.

Kysymys jää siis ilmaan: Onko Torqueedon täydellisesti optimoitu potkuri täydellinen H-veneelle, joka on varmasti painavampi ja hitaampi kuin tyypillinen vene jota noilla sähköperämoottoreilla yleensä tuupataan? Onko 4 HP = 1 kW vastaavuus pätevä vielä silloin?
Taneli Kalvas, FIN-540, s/y Lumina
JarmoN
Posts: 29
Joined: Fri 19.3.2021 20.18
Contact:

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by JarmoN »

Minä mitään tästä tiedä, mutta käsittääkseni tuo sähkömoottorin nimellistehoaan suurempi työntövoima perustuu siihen, että sillä on suurempi vääntövoima etenkin pienemmillä kierroksilla ja siksi siinä voidaan käyttää tehokkaampaa (raskaammin pyöritettävää) potkuria. Jos vastaavaa potkuria käytettäisiin polttomoottorin yhteydessä, pitäisi välityksiä voida muuttaa veneen nopeuden kasvaessa samaan tapaan kuin autossa toimitaan. Toki sekin kaiketi olisi mahdollista ja onhan noita vaihtuvanousuisia potkureitakin olemassa tätä ongelmaa ratkomassa. Saa korjata jos olen väärässä.
Jarmo Niinimäki / FIN-475 Hoopuli
https://hoopuli.blogspot.com
LauriT
Posts: 3
Joined: Sun 14.8.2022 00.21

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by LauriT »

Hei, kaikki.

Minulla on ollut vuosina 1976-1980 H-vene, H L-270 Hydrospeedin osittain itse sisustettu, ilman minkäänlaissta moottoria, en juuri kilpaillut sillä, mutta minulla on jollapurjehtijan tausta, ja siellähän kilpaillaan. H-vene vaihtui H-35 ja sitten 1985 Diva 39, joka minulla on vieläkin. Vuonna 2020 joidenkin sattumusten summana tulin hankkineeksi vuoden 1976 Arteknon H-veneen, H FIN-416. Ajatuksena tehdä siitä retkivene ja päiväpurjehtija. Kävin aikanaan H-veneellä Uudessakaupungissa, Tukholmassa, Ulkotammiossa, mutta kun väkeä oli joskus tulossa mukaan enemmän, niin ajatus hieman tilavammasta ja nopeammasta veneestä tuli mieleen. H-veneen jälkeen oli vaikea saada parempaa purjehtijaa. Diva on kuten H-vene loistava purjehtija, mutta ei sillä enää viitsi tehdä pieniä päiväpurjehduksia, vaikka se on miellyttävä vene, hyvin paljon saman henkinen kuin H-vene.

Minulla ei aikanaan H-veneessä ollut minkäänlaista moottoria, ei edes pälkähtänyt päähän, että sellainen voisi olla tarpeen. Perämoottori oli mielestäni ruma, sen "käyttöliittymä" mahdoton ja turvaton, mutta nyt kun ei ole enää yhtä ketterä kuin viime vuosituhannen puolella ja monet satamat ovat ahtaampia kuin ennen, niin moottori on ihan mukava apuväline. Olen useamman vuoden seurannut sähkömoottoreiden kehitystä. Sanon alkajaisiksi, että sähköperämoottori on mielestäni suurinpiirtein yhtä hankala kuin bensamoottori. Moottorin asennus olisi jälkikäteen tehtynä varsin vaativa ja kallis operaatio. Akut olivat myös painavia ja veivät tilaa, mutta sitten maailma muuttui: Valmistajat keksivät PODin ja litium muutti akut, niiden ainoa merkittävä kiusa on niiden hinta, akkujen hinnalla saa melkein käyttökelpoisen H-veneen. Itseasiassa akut, moottori ja uudet purjeet, kylmäboksi, kemiallinen potta, kaiku-plottei maksoivat paljon enemmän kuin se vene, jonka ostin, jossaoli perätuuppari ja purjeet, joista teippaamalla fokan lattataskut sai jo purjehtivan laitteen.

Aquamotin POD 2.2 kW (2.99 hv) oli mielestäni riittävä, sen mukana seurannut muovipotkuri korvattiin taittolavalla, joka oli myös Aquamotin toimittama. Luultavasti se Aquamotin muovipotkuri olisi mennyt ihan täydestä, mutta purjehtijalla taittolapa on jollain tavalla rauhoittava.

POD on kahdella 10 mm pultilla kiini kölin ja skegin välissä, vähän lähempänä köliä kuin skegiä. Sitä varten piti tehdä noin 20 cm mittainen V-muotoinen sovitin. Sitloodan alla oleva iso säilytyslaatikko, jossa ihmisillä on kaikkea eväistä ja työkaluista vaatteisiin saakka poistettiin, tilalle tuli kaksi 12 V 200 Ah LiFePO3 akkua, sarjaan kytkettynä, jolloin saatiin moottorille 24 Voltin jännite. Akuille tehtiin "peti" ja jatkamalla moottorin pultteja, myös akut saatiin samaan kiinteään pakettiin.

Pläkässä vene kulkee noin puolella teholla (1 kW) noin 4 solmua, jos on tuulta ja aallokkoa käytämme purjeita, H-veneen laskennallinen runkonopeus (vesilinja 6.30 m, noin 21 jalkaa, runkonopeus oisi runsas 6 solmua. Sen arvioimiseksi on useitaki kaavoja, käytin 1.35*sqrt(vesilinjan pituus). 1 kW teholla, virta on noin 41 Amperia, joten jos pyöristämme sen 50, niin kolmessa tunnissa tuosta akustosta kuluu 150 Ah, jolloin on jo hyvä etsiä töpseli. Minulla on varsin pieni 12 A 24 V verkkovirtalaturi.

Autopilotti, navigintivalot, kaiku.plotteri ja sisävalot (LED) ovat 12 Voltin järjestelmässä ja minulla on 24 V -> 12 V 20 A muuntaja, josta saan 12 Voltin virtaa myös USB lataukseen. Kylmäboksi toimii 24 V, jos se on akkujen varassa ja verkkovirralla, jos akkuja ladataan verkkovirralla. Veneessä on mys inverteri 300 W ja se toimii 24 V verkossa.

Kun puhutaan retkiveneestä saaristossa, niin olisi hyvä, jos sillä selviäisi viikon verran ilman töpseliä. H-veneesä ei ole kovin paljon tilaa aurinkopaneleille, joten rakensin siihen kaiteet. Minulla on myös istuinlaatikon kohdalla kaidekankaat, jotka ovat erinomainen tuulen suoja. Kummallakin puolella on kaksi 100 W panelia, niitä tarvitaan kaksi, koska haluan ladata sitä 24 Voltin akkupakettia, joka siis syntyy kun kaksi 12 Voltin akkua kytketään sarjaan. MInulla on siis 400 W paneleita ja nyt on ollut erinomaisen aurinkoisia päiviä, niin ne ovat pitäneet akut hengissä, kun moottorointi on ollut aika minimaalista, satamasta ulos ja takaisin ja alle kahden tunnin per reissu, eikä ole pyritty 4 solmua suurempiin nopeuksiin, siis moottorilla ja pläkällä, jos on tuulta, niin runkonopeuteen päästään helposti.

Vaikka varsinainen moottori on veneen alla ja akut sen entisen suuren leipälaatikon paikalla, niin sähkölaitteille tarvitaan tilaa. Vuodet merellä ovat opettaneet, että sähkö ja merivesi eivät ole kavereita, jonka vuoksi uhrasin styyrpuurin punkan jalkatlan moottorin kontrollerille, verkkolaturille, akkumonitorille, ja aurinkopanelin lataussäätimelle. Ne on kaikki kiinnitetty "kelkkaan", joka voidaan vetää sieltä jalkatilasta esille, kun siirtää (lyhennetyn) patjan syrjään ja silloin mahdolliset sähkötyöt voi tehdä siinä punkalla ja tilaa on mukavasti. Suunnittelin niitä ensin sitloodan penkin luukun alle, mutta vanhasta muistista tuli esille kuinka erilaiset kapineet siellä olivat kastuneet.

Koska veneen käyttö on ajateltu retkiveneeksi saaristoon, niin instrumenteiksi sopivat kaiku ja plotteri, jokta sai Garminilta (ja monelta muulta) samassa paketissa. Näyttö on saranoitu ruffin luukun sivuun, jolloin se voidaan kääntää näkyville purjehtiessa ja sisään, kun vaikkapa ladataan siihen rettejä ja reittipisteitä. Plotteri osaa ohjata myös Raymarinin pinnapilottia.

H-veneen asuttavuus ei ole paras mahdollinen, tai vuonna 1976 se kyllä tuntui siltä, mutta kun naisväki ei ollut tyytyväinen muovisankkoon WC:n korvikkeena, niin laitoin heitä varten kemiallisen, mutta en halunnut laittaa sitä keulan sängynpäähän, vaan siirsin sen "salongin" toiseen päähän. Korvasin n. 20 cm leveän astinlaudan 50 x 60 cm tasolla, joka on saranoitu, niin että sen alla voi pitää kemsaa ja paperirullaa ja muuta pientä siivouskamaa sekä miehiä varten pisipotan, joka on paljon parempi astinlauta sisään tultaessa ja jota voi käyttää myös pöytää kun istutaan "salongn" sohvilla. Salongin etupäähän hankin Frezzerin kylmäboksin, muistaakseni 15 litran, se sopi lattialle poikittain ja sen päälle tuli myös kansi, jolla voi istua vaikkapa syödessä ja ruokaa laitettaessa. Keulapunkkien päässä oleva puolisuunnikkaan mallinen tila korvaa nyt sen menetetyn laatikon, tilaa on melkein yhtä paljon.

Siinä säilytetään patoja ja pannuja. Meillä on vedenkeittämiseen pieni vedenkeitin, joka toimii verkkovirralla, joten voimme keittää termarin täyteen kuumaa vettä, josta sitten saadaan tarvittaessa kahvia tai teetä tai erilaisia kuppikuumakeittoja. Veneen mukana tullut spriikeitin ei suostunut toimimaan, millään ilveellä, ja koska spriikeittimet vuonna 1976 olivat aika surkeita, niin tein Primuksen kaasukeittimestä laatikossa säilytettävän keittimen, joka voidaan nostaa esille tarvittaessa, laatikko antaa sille riittään tukevuuden, jotta se ei kaadu jos venettä vähän keikutellaan, se ei ole kardanoitu purjehtiessa tapahtuvaan keittämiseen, ja tämä on yksi seikka, joka erottaa retkiveneen matkaveneestä.

Isoon puejeeseen laitoin yhden reivirivin, minulla oli aikanaan kaksi reiviriviä ja myrskyfokka, nyt ei ole myrskyfokkaa ja vain yksi reivirivi, sillä tiedän, että jos kohtaan samanlaisen 16 m/s tuulen, jossa kryssin Ahvenanmeren yli v. 1976, niin selviän siitä laskemalla fokan ja ottamalla isoon yhden reivin. Tosin vältän nyt lähtöä merelle, jos luvassa on yli 12 m/s ja jos ei ole hyvää syytä, niin raja on paljon alempana, kun ikää on yli 80v, niin on kokenut riittävän monta keliä, joissa vauhti on ollut ihana, mutta koko ajan on toivonut, että jos tämä vähän moinaisi. Kutsumme tätä "rusinat pullasta" retkeilyksi.

Vene ei tietenkään koskaan ole kokonaan valmis, tässä on kiinnitetty huomiota lähes kaikkeen muuhun kuin estetiikkaan, ja kun vene on vuodelta 1976, niin monen mielestä se pitäisi maalata, mutta se saa nyt jäädä joksikin aikaa. Jos joku on niin utelias, että haluaa nähdä veneen tai saada muuta tietoa, niin vene on Vuosaaressa VVK:n satamassa.

H-vene on aikanaan suunniteltu veneeksi, jolla voidaan retkeillä ja kilpailla. H-vene oli aikanaan lähes kaikkien huippupurjehtijoiden harjoitusalusta. Paul Elvström ihastui H-veneeseen siksi, että hän näki, että se on hyvä harjoitusvene esimerkiksi Soling purjehtijoilla, jotka halusivat olympialaisiin. Solingeja ei juuri missään pohjismaassa ollut riittävästi, että ne olisivat saaneet kunnollisia kansallisia kilpailuja, mutta H-veneillä oli, Suomessakin parhaimmillaan yli 70 veneen lähtöjä ja 50 veneen lähdöt eivät olleet ollenkaan harvinaisia.

Lopuksi kommentoin vielä H-veneessä aikanaan olleita perämoottorikaivoja. Niitä oli noin 10 - 20 veneesäs, sikäli kuin tiedän, niin niistä luovuttiin, osa laminoi ne umpeen, siis pohjasta. Kaivo olli sillä tavalla susi, että kun siitä laski sen vispilän alas ja antoi sen surrata, niin kaivon yli tuli vettä perätilaan, eikä se ollut oikein kenenkään mieleen. Kun ajeli pitempään, niin veneen perä painui vielä syvemmälle, ja vähän ajan kuluttua sitloodan tyhjennysreijät olivat vedenpinnan alapuolella ja vettä tuli oikein runsaasti. Jokainen voi tietenkin laittaa veneeseensä mitä haluaa, mutta en yllytä. Ikanaan myös IF-veneissä oli perämoottorikaivo, mutta se oli paremmin suunniteltu ja se, jonka tiedän ja tunnen piti moottoriaan siinä kaivossa aina.
Velimies
Posts: 129
Joined: Sun 19.6.2011 00.43

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by Velimies »

Hei, valaiseva selostus, LauriT. Siis noin 12 mailia siis tuolla pääsisi koneella pläkässä. Se varmaankin päiväpurjehdukseen mainiosti riittää

Kuvia projektistasi olisi mukava nähdä.
Tommi,
S/y Tiikerhai
LauriT
Posts: 3
Joined: Sun 14.8.2022 00.21

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by LauriT »

Kun tänä kesänä ehdimme myös hieman purjehtimaan Gula Ankanilla, ja saimme tuntumaa myös sähkömoottoriin ja akkujen kapasiteettiin sekä aurinkopaneleiden kykyyn pitää akkuja hengissä, niin voin kertoa muutakin kuin myyjän/valmistajan arvion.

Veneessä on siis moottorin, jonka teho on siis 2.2 kW (n. 3 hv) 24 V Aguamotin POD ja taittolapapotkuri ja hupipuolen sähkönkuluttajia Frezzera 15 litran kylmäboksi (jota myös voi käyttää vaikkapa pakasteiden säilyttämiseen, jos säätää tarpeeksi kylmäksi), Garmin Echoplotter 45, Raymarin 1000 pinnapilotti, 350 W inverteri, useampia USB liittimiä, LED sisävalot, alkuperäiset Hehkulanka-navigointivalot.

Sähkön tuottamiseen on 4 100 Watin aurinkopanelia, niistä tulee kaksi sarjaan kytkettyä yhdistelmää, jotka on kytketty rinnan. Verkkovirtalaturi on Victronin 12 A 24 V Blue smart, aurinkopanelien lataussäädin on Victronin SmartSolar MPPT 100/20, akkumonitori on Victron Smart 712. Koska Echoplot ja Pinnapilotti sekä ledit ja navigintivalot ovat 12 Voltin jännitteellä toimivia, niin lisäksi on Victronin muuntaja 24 V - > 12 V, jolloin ei niille tarvita omaa akkua. Akur ovat Ultimatronin 200 Ah 12 V, kaksi kytkettynä sarjaan, jolloin saan 24 V ja 200 Ah. Moottorilla on oma kontrollerinsa, koko n. 25 x 25 x 20 cm. Kaikki nämä ohjauslaitteet on sijoitettu styyrpuurin punkan jalkatilaan, ne on asennettu kelkan päälle, josta ne voidaan vetää esille, jos tulee jotai huolto tai asennushommia. Tässä on menetetty yksi täyspitkä vuode, jäljelle jäi 120 cm, istumasohva, mutta en halunut sijoittaa näitä sähkölaitteita alkuperäisen suunitelman mukaan esimerkiksi sitloodan styyrpuurin puoleiseen säilytystilaan, jonne ne olisivat kyllä jotenkuten sopineet. Victronin laitteissa on kaikissa Bluetooth yhteys, esimerkiksi puhelimeen tai tablettiin, joten sähkötilannetta ja kulutusta on helppo seurata. Periaatteessa voisin laittaa veneeseen myös mokkulan, jolloin akkujen valvonta onnistuisi myös etänä, mutta en ole sitä tehnyt, kun asun noin 6 km päässä VVK:sta.

Kirjoitin edellä, että tehtaan käsitys on, että vene kulkee pläkässä puolella teholla, siis n. 1 kW neljää solmua. Monitori antaa myös kulutukseksi noin 1 kW, kun on ajettu moottorilla noin neljää solmua, siis pläkällä. Tuulella H-vene ei tarvitse moottoria, edellisessä ei ollut ja kyllä sillä pääsi Tukholmaan ja Raumalle ja Ulko-Tammioon, siis Helsingistä.

Jos lähdemme siitä, että LiFePO akkua voisi käyttää 10 % lataustasoon saakka, ja jos käyttäisimme siinä tarjolla olevasta 200 Ah:sta vaikkapa vain 160 niin 1 kW kun Voltteja on 24 vaatisi 41.666 Amperin virran. Niin tällaisella virralla akkuja voisi purkaa noin 4 tuntia, jos vauhtia olisi tuo neljä solmua, niin se olisi 16 mpk. Kuitenkin, jos tuulta on edes vähän, mieluummin edestäpäin, niin siitä saa apua ja tehoa ei tarvita koko kilovattia. Pitää muistaa nostaa kolmio etustaagiin kärki alaspäin.

Tässä ei ole vielä huomioitu sitä, että aurinkoisella säällä panelit tuottavat koko ajan ja kaiteissa olevat panelit ovat sillä tavalla edullisessa asemassa, että masto ja puomi eivät katkaise varjollaan niitä, ja myös vedestä heijastuvat valo käy paneleihin. Kun olemme käyneet päiväpurjehduksilla, mikä on toistaiseksi tapahtunut vain "hyvän sään aikaan" eli aurikoisena päivänä, niin meillä on kylmäboksissa eväät ja juomia, käytämme Echoplotteria ja pinnapilottia ja kotiin palattaessa on akkujen varaustila ollut yleensä korkeampi kuin lähtiessä. Yksi selitys tälle on siinä, että paapuurin puoleinen laiturinaapurimme peittää paapuurin panelit aika hyvin, jos tuuli painaa hänen veneensä niihin melkein kiinni. Se sattuu olemaan etelän puolella, joten se vie suurimman osan lataustehosta, silloin kun olemme laiturissa.

Olin mietiskellyt, että pitäisi hankkia tehokkaampi verkkolaturi, mutta se on ollut käytössä varsin harvoin, ja "mutu" sanoo, että jos olisimme viikon verran retkellä, emmekä käyttäisi moottoria kuin satamasta lähtöön ja paluuseen ja kenties kun tuuli illan himmetessä moinaa, niin emme luultavasti joutuisi matkan aikana lataamaan akkuja ennen kuin kotisatamassa. Tämä on siis tämän hetken "mutu", mutta tähän saan toivottavasti ensi kesänä luotettavampia ja tarkempia vastauksia vastauksia.

Minulla on tietenkin joukko erilaisia kuvia, mutta en ole ehtinyt niitä järjestämään, enkä ole päättänyt missä ne olisi parasta julkaista. Vene on nähtävissä Vuosaaren Venekerholla, sopimksen mukaan, jos joku on tällaisesta projektista kiinnostunut, niin kokemusta on kerätty ja varsin monet asiat ratkaistu ihan kelvollisella tavalla.
LauriT
Posts: 3
Joined: Sun 14.8.2022 00.21

Re: Sähkömoottoria H-veneeseen

Post by LauriT »

Gula Ankan modifiointi matkaveneeksi, jossa on kiinteä sähkömoottori on suurinpiirtein valmis. Purjehduskokemustakin on kehittynyt ja kun vähitelleen on myös saatu manuaalien ja asiantuntijoiden kanssa useimmat asennukset kuntoon, niin vosin hieman kertoa sähkömoottorista ja sen vaatimien akkujen latauksesta.

Moottori on Aquamotein POD 2.2 kW (noin 3 Hv) 24 V virralla toimiva laite, jonka muoviporkurin olen korvannut tehtaan toimittamalla taittolavalla. Useimmat H-veneissö näkemäni perämoottorit ovat olleet 3 - 5 Hv bensakoneita, kaksi ja nelitahtisia sikäli kuin ymmärrän. Minulla ei ollut aikanaan H-veneesäs moottoria, tämän veneen mukana tuli varsin uusi moottori, mutta en käyttänyt sitä, huollatin ja lahjoitin pois.

Gula Ankan on siis purjevene, jossa on apumoottori, joka on tarkoitettu primäärisesti satamamanöövereihin ja kotiin tuloon, kun tuuli illan suussa kuolee ja matkaa on jäljellä maltillisesti. Toistaiseksi teho on riittänyt, harvoin olemme ajaneet enemmän kuin puoella teholla. Pläkässä, jossa ei ole suurta ylijäämä aaltoa vene kulkee noin 1 kW teholla noin 4 solmua, kun akkukapasiteetti on 2 x 200 Ah 12 V kytkettynä sarjaan, niin joku ehti jo laskemaan, että moottorilla pääsee kukkaa 10 mpk:ta- Asia ei ole iihan nöin yksinkertainen, jos pudottaa vaihtia jonnekin 3.0 . 3.3 solmuun, niin tehoa tarvitaan vähemmän, 0.6 - 0.75 kw, ja matka voi jatkua pitempäänkin. JOs tuulta on sen verran, että vene kulkee 1.5 - 2 solmua, niin 0.75 kw vie jo lähemmäksi 4 solmua. Silloin on syytä käyttää kärkikolmiota, kärki alaskpäin.

MInulla on veneessä kaiteet, joiden primäärinen hyöty on aurinkopanelien ripustus. Veneessä on 4 100 W panelia, jotka on kytketty aluksi parittain sarjaan, jotta saadaan riittävästi voltteja 24 V järjetelmän lataamiseen ja tällainen pari kummallakinn puolella, jolloin toinen pari on aina auringossa, silloin kun aurinkoa on tarjolla ja nämä on kytketty rinnan.

mpk:n ai ar
Veneen kaiteisiin ripustetut panelit ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että maston ja puomin ja purjehtijoiden varjot eivät katkaise panelia, vaan ne lataavat aina täysillä, tosin auringonpuoleinen lataa ja varjonpuoleinen odottaa vuoroaan. Jos vierassatamissa tai luonnonsatamissa on mahdollisuus valia, niin kannattaa valita paikka, jonne aurinko paistaa heti aamusta, purjehtijan vielä nukkuessa, niin aamuntunnit saavat useinkin akut täyteeh siihen mennessä kuin lähdön aika koittaa.

Jos käytämme moottoria vain satamamanöövereihin ja mpk:n tai parin loppulähestymiseen, niin panelit pitävät akut hengissä, vaikka meillä on kylmäkone, kaikuplotteri, autopilotti, kajuutan ja ajovalojen sekö läppäreiden, tablettien ja puhelimien lataukset normaaliin tapaan. Mietiskelin joskus, että verkkovirtaa käyttävän laturin kapasiteettia itäisi nostaa 24 V 12 A korkeammaksi, mutta se ei ole soittautunut tarpeelliseksi- On hyvöksi akuille ladata ne noin kerran viikossa täyteen verkkovirralla. Viimeinen sähkölaitteiden viritys sisälsi Victronin battery Balanserin, koska edes sarjassa olevat akut eivät näyttäneet latautuvan tasaisesti, ennenkuin asensin tasapainottajan. Minulle on kerrottu, että litium akkujen balanssointi on tärkeää ja vaikka akuissa onkin sisäinen tasapainotus, ei se hoida asiaa akkujen välillä useamman akun järjestelmässä. Siis jos kohtelee venttä purjeveneenä, jossa on apumoottori, niin näillä akuilla ja tällä latauskapasiteetilla pitäisi tulla mainiosti toimeen.

Sijoitin suurimman osan sähkökilkkeistä styyrpuurin punkan jalkatilaan, veneessö on nyt siis vain kolme täysipitkää punkkaa. Venettä lähdettiin kehittämään kahden hengen retkiveneeksi, mutta jos tekisin homman uudestaan ja tuntuisi siltä, että neljäs täysimittainen punkka olisi tarpeen, niin käyttäisin sitloodan etupäähän rakennetun bridge deckin, jonka alle oli tarkoitus sijoittaa hupiakut akkumonitorin, aurinkopanelien kontrollerin ja 24 VDC -> 12 VDC muuntajan ja pääkatkaisijan sekä virtalukon sijoituspaikaksi ja loput sijoittaisin styyrpuurin puolelle sitloodan lokeroista. Sinne pitäisin järjestään hieman enemmän kosteuden suojaa. Nyt käytettiin sähkölaitteille jo valmiiksi suhteellisen kuivaa pistopunkan jalkopäätä.

Olen tavannut joitakin H-venetuttuja 1970 ja 1980 luvulta ja kaikki ovat olleet ihastuneita viritykseen. Voisin sanoa, että melkein poikkeuksetta kaikki ovat sanoneet, että kun vaihtoivat H-veneen yli 30 jalan veneeseen, niin ovat jääneet kaipaamaan H-venen purjehdusominaisuuksia sekä päivä- tai iltapurjehduksia, jolloin kun tuli töiden jälkeen veneelle ja huomasi meren kutsuvan niin parin tunnin lenkki oli oikein terapeuttinen. Monien kohdalla perässä törröttävä perämoottori oli kiusa niin käytössä kuin estetiikan kannalta ja se viimeistään ajoi luopumiseen H-veneestä.

Pistin tästä jutun Facebookin purjeveneforumille ja siellä on myös joitakin kuvia. Vene on nähtävissä Vuosaaressa, VVK:n satamassa Pikku Kallahadessa. Jos uteliaisuutta riittää, niin WhatsApp 040 5011014.
Post Reply