Istuinluukkujen lakkaus / öljyäminen

[Nacka]

Ostin vähän aikaa sitten käytetyn H-veneen, jossa istuinluukut oli lakattu, mutta lakka oli huonossa kunnossa. Nyt luukkuihin on hankittu uudet teak-vanerit.

Veneen myyjä suositteli luukkujen lakkaamista Owatrolilla, mutta tuttu senior adviser on toista mieltä ja suosittelee öljyämistä.

Kiinnostaisi kuulla kokemuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan!

[306]

Ostin vähän aikaa sitten käytetyn H-veneen, jossa istuinluukut oli lakattu, mutta lakka oli huonossa kunnossa. Nyt luukkuihin on hankittu uudet teak-vanerit.

Veneen myyjä suositteli luukkujen lakkaamista Owatrolilla, mutta tuttu senior adviser on toista mieltä ja suosittelee öljyämistä.

Kiinnostaisi kuulla kokemuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan!

Asiasta on juttua myös ao. wiki-sivulla, kts myös muut keskustelut.

Itselläni on kokemusta vain öljyämisestä. Homma menee vikaan mikäli öljyämisen laiminlyö, öljyllä kyllästäminen kun on jatkuva prosessi sillä öljy haihtuu puusta lämmössä ja liukenee sateessa ja suolaveden roiskeessa. Pinnan aikaansaaminen on todella helppoa mutta ylläpitäminen vaatii vaivaa. Tämä siis mikäli haluaa puuosien pysyvän kauniin punertavina, varsinaista suojaahan teak-osat eivät vaadi vaan ne voi jättää hyvin harmaantumaankin. Vaakasuorien istuinten osalta se ei ehkä ole niin hyvä idea, etenkin jos vesi jää niille seisomaan.

Lakatessa tärkeintä on hyvä pohjatyö ja etenkin teak-vanerin kanssa ymmärrys siitä, että puulaji on öljyinen ja haittaa siten lakan tarttuvuutta. Puu pitäisi hioa normaalisti ja "huuhdella" esim. asetonilla ennen lakkaamista. Lakan tulee myös olla paksu paremman kestävyyden ja puun elämisen aiheuttavan kipristelyn "kapseloimiseksi". Ei siis varsinainen luomu-menetelmä sekään. Lakatessa viisainta on ottaa luukut irti talvella ja lakata ne jossain sisätiloissa, sillä lämpötila ja kosteus olisi hyvä pitää suht vakiona lakkakerrosten kasvaessa.

Kertokaa muut joilla on kokemusta lakkaamisesta lisää, omat lakkaukseni rajautuvat kulkuluukkuun joka tais mennä uusiksi liian vähäisten lakkakerrosten vuoksi.

[Ryyndsen]

Tein luukut mahonkivanerista, eli rasvanpoistoa ei tarvittu. Käytin Hempelin lakkaa ja ohenninta, koska ne kuivuvat vuorokaudessa hiottavaan kuntoon. Ensimmäinen kerros on tärkeätä ohentaa (lähes puoleen), jotta aine imeytyy kunnolla (varsinkin levyn reunoihin). Tämän jälkeen hionta esim. 240 paperilla ja pinnan pesu. Taas ohennettu (20/80) kerros. Hionta. Tämän jälkeen ohentamattomalla. Tätä jatketaan kunnes homma ei enää kiinnosta. Hyvällä pensselillä levitetään lakka sutien sinne tänne ja lopuksi tasoitus pitkillä yhdensuuntaisilla vedoilla. Kuivaus vaakatasossa. Ihmettelin itsekin aikaansaamaani peilipintaa, joka nyt on kestänyt virheettömänä pari vuotta.

[L464]

Hyvältä vaikuttaa tuo mahonkiratkaisu! Itse askartelin ensin tavallisesta vanerista, jonka värjäsin ja lakkasin. Ei oikein kestänyt säätä. Rahaa meni lakkoihin kuitenkin melko paljon. Siitä suivaantuneena ostin kympillä filmivaneria, ja hyvin on toiminut. Karhea puoli ylöspäin ja menoksi. Ei pistä silmään, paitsi siinä kohdassa, jossa jyrsin lipsahti!

[Nacka]

Lopulta päädyin hiomaan ja lakkaamaan sekä luukut että levangin Owatrol I + II -kombinaatiolla. Lopputulos oli tosi päheä kiiltävä peilipinta (I:tä meni varmaan 8, II:ta n. 12 kerrosta kun oikein innostuin) ja pinnat ovat kestäneet muuttumattomina koko kesän. Kotona haisi lakka ja keskittymistä ja pölyttömyyttä tarvittiin, mutta kyllä tuli niin hieno fiilis koko kesäksi kun onnistuin

Mukavia syyspurjehduksia ja tunnelmallisia syyskunnostustalkoita kaikille!

[Nacka]

Äh,

Nyt on todettava, että luukkujen pinta on jo kolmen kesän jälkeen pilalla. Ekan kesän luukut pysyivät hienoina; toisena kesänä joku ilmeisesti raapi luukkuja farkun niiteillä ja tänä keväänä kun talvipressu otettiin pois, vauriot olivat selviä. Kesän aikana lakka on lähtenyt oikein kunnolla irtoamaan, lastuina lähtee.

Ei tuossa lakkaamisessa taida olla paljon järkeä. Joko luukut pelkällä öljyllä tai sitten pleksiluukut.

Buu.

[306]

Ei tuossa lakkaamisessa taida olla paljon järkeä. Joko luukut pelkällä öljyllä tai sitten pleksiluukut.

Hmh, aika harmillinen juttu.

Etenkin tiikkipinnat (ja varmaankin sillä viilutetut vanerit) tarvitsevat kunnon rasvanpoiston ennen käsittelyä (eli liottimia), sillä puulaji on öljyinen itsessään. Paksut lakkakerrokset mahdollisesti taipuvilla pinnoilla voivat olla myös toinen huono juttu yhtälössä.

Itse öljysin istuimet (luukun olen lakannut, se varmaan kestää paremmin mikäli ei ole ihan suorassa auringonvalossa kuten itselläni) joskus 2007-8 tienoilla.

No, ihan nättihän se aluksi oli ja piti muistaa käyttää tummia housuja tai ei ainakaan valkoisia. Jo vuotta myöhemmin harmaa tiikkivaneri alkoi pilkottaa öljyn alta, joka alkoi vetäytymään syihin tummiksi viiruiksi. Totesin että antaa olla ja nyt ollaan menty luomu-linjalla vaihtelevalla menestyksellä. Tiikkivaneri harmaantuu ihan hienosti, mutta toki menee aikaa myöten huonoksi. Jatkossa vaihtoehtoina pyörii mielessä luukkujen peittomaalaaminen jollain sopivan "puisella" sävyllä.

Onko muilla kokemuksia mitä vanerilajeja luukuissa olisi hyvä käyttää? Vesivaneri varmaan pomminvarma mutta ulkonäöstä jää puuttumaan, perusvaneri halpa uusittava ja vaatii hyvän käsittelyn ja tämä tiikkivaneri kalliimpaa eikä oikein pidä esim. tuota lakkapintaa. Muovi on tietty yksi vaihtoehto, mutta itse pitäisin harvoista puuosista vielä kiinni jos joku niksi löytyy.

[L-64]

Edellisessä veneessä, (Serena), oli ylärakenteet lakattua tiikkivaneria, joka kevät lakka pussilla kulmista kun sisäpuolelta puskeva kosteus ei päässyt läpi. Poistin sitten lakan kokonaan kuumailmapuhaltimella ja hiomalla ja tiikkiöljyä niin kauan kuin sitä upposi. Se jälkeen ei tarvinnut kuin lutrata lisää öljyä silloin kun itsestä siltä tuntui. Siitä viisastuneena (?) viime syksynä poistin lakan sitloodan kansista ja öljysin talven mittaan sen minkä imivät, ja katso, edelliskesänä vaivannut sadeveden pääseminen takaosastolle loppui kokonaan. Minun mielestäni tiikillä ja lakalla ei ole mitään tekemistä keskenään veneolosuhteissa, omasta veneestä poistan lakan sitä mukaa kun alkaa hilseillä, laiska kun olen niin eihän sitä ehjiä paikkoja korjata.... Makujuttuja mutta minusta öljytty himmeä pinta on paremman näköinenkin ja antaa enemmän anteeksi ajan patinalle.

[remonttimake]

Aika huonosti myös paksusti epoksoitu vaneri kestää ulkotiloissa. Ainoa tapa, käytetystä pintakäsittelystä riippumatta, taitaa olla jokavuotinen huolto(lakkaus). Minusta ainakin tuntuu siltä, että vähimmällä pääsee, kun lakkaa kaikki ulkotilojen puuosat kerran vuodessa. Jos yksi vuosi jää väliin, niin työmäärä moninkertaistuu.

[Lauri]

Ainoa tapa, käytetystä pintakäsittelystä riippumatta, taitaa olla jokavuotinen huolto(lakkaus). ...

Erikoisesti sanottu, vähän kuin muita pintakäsittelytapoja ei olisikaan kuin lakkaus. Vaikka esimerkiksi maalikin on keksitty:

Tein uudet luukut perinteisellä puuveneiden kansien menetelmällä, eli imeyttämällä vanerin päälle laitetun paksun puuvillakankaan täyteen valkoista maalia. Luukkujen tekemisestä on nyt 5 vuotta, eikä ne ole vaatineet huoltoa ollenkaan samalla tavala kuin lakattu puu vaatii. Ts. en ole tehnyt niille vielä mitään muuta huoltoa kuin pesemistä. Näyttää siltä, että kuituvahvistettu melkein millin paksuinen maalikerros kestää aika hyvin..

Tuohon tarvitaan siis jäykkää ja paksua puuvillakangasta, sopivaa löytyy jostakin puuveneiden erikoisliikkeestä, ja reilusti ohennettua maalia aika paljon. Rakentamisvaiheessa työtä varmaankin menee enemmän kuin missään muussa tunnetussa luukkujen valmistusmenetelmässä mutta huolto on sitten vähän helpompaa kuin lakatun pinnan osalta.

[remonttimake]

Nyt kun sanoit, niin minullakin on tainnut parhaiten kestää laatikko, jonka päälle laminoin epoksilla kerroksen ohutta lasikuitumattoa ja lakka päälle.