FIN-916 Valentina kilpailuraportti
Osallistuimme viikonloppuna Emäsalon Lenkille vuoden kilpailutauon jälkeen. Tauko johtui viime vuoden toukokuussa Lahdessa Casseli Racessa sattuneesta maston hajoamisesta.
Tämän vuoden Emäsaloon osallistui 62 venekuntaa. Kilpailuluokkaamme (LYS 3) osallistui neljätoista (14) venettä, joista viisi (5) oli H-veneitä. H-veneiden purjehtijoina oli tuttuja kasvoja. Esimerkiksi FIN-747 ONFF venettä purjehti jo viime syksynä monta vuosikymmentä kestäneen kilpailu-uransa lopettamisen ajatuksella leikitellyt kokenut Kalevi Väänänen.
Ennen kilpailun alkua tutustuin Pyysaaren ravintolassa Emäsalon Lenkin H-veneiden kiertopalkintoon. Sen kylkeen oli kaiverrettu Kalevi Väänäsen purjehtiman ONFF-veneen nimi H-luokan voittajaksi vuosina 1987 ja 1988.
Kilpailu lähti lauantai-iltana kevyen tuulen vallitessa. Lähtöalueen takana taivas oli tumman puhuva, ukkosta oli ilmassa. Hieman ennen lähtöä rytisi ja salamoi voimakkaasti. Onneksi näytti, että salamat pieksivät ennemminkin Vantaata kuin Helsinkiä. Lähdössä ei kevyestä kelistä johtuen suuria ratkaisuja tapahtunut. Kustaanmiekan läpi veneet kulkivat lähes yhdessä pakassa.
Mukana kilpailussa oli myös Heinolan Pursiseuraa edustanut FIN-705 Viljo. Minulle veneen purjehtijat olivat ennestään tuntemattomia. En osannut siis arvata miten kovasta vastustajasta veneessä oli kyse. Asia kävi viimeistään selväksi, kun jouduimme luovuttamaan heille kärkipaikan Santahaminan eteläpuolella. Viljon ottaessa kärkipaikan seuraavan puolen tunnin tai tunnin ajan Viljon ja meidän purjehdus oli enemmänkin match racea kuin matkapurjehdusta. Jos me vendasimme, niin Viljo vendasi. Vastustajan iholla pysyminen on myös purjehduksessa tärkeää ja sen tietää hyvät purjehtijat.
Meidän ja Viljon välinen kärkipaikka taistelu päättyi ensimmäisessä erässä nolosti. Keskittyessämme lähinnä toisiimme annoimme vanhalle ketulle ONFF:ssa aikaa ja rauhaa tarkkailla kilpailureitin säätilaa. Kokemuksen suomalla varmuudella Kalevi oli suunnannut veneensä aivan Santahaminan rantaa kohden. Rannassa puhaltaneen tuulen avulla ONFF pääsi meistä ja Viljosta karkuun noin 300-500 metriä.
Meidän takana hFoorumiltakin tuttu FIN-239 Ida Maria näytti suunnittelevan omaa ratkaisuaan yhdessä
kisan kauneimpien gastien. Emäsalon Lenkin reitti antaa mahdollisuuden avomeren kautta purjehtimiseen aina Bodön saarelle asti. Johannes ilmeisesti päätti valita tämän reitin. Avomeren kautta purjehtiminen Bodöhön oli riskialtista, koska kuten Kalevi oli aiemmin ONFF:lla osoittanut, rantojen tuntumassa puhalsi kevyessä kelissä omat tuulensa. Avomerellä ei rantojen muodostamia paikallistuulia olisi.
Meidän, ONFF:n ja Viljon välinen kamppailu jatkui lähes tuulettomassa illassa aina pimeän tuloon asti. ONFF valitsi kerran pitkän halssin avomeren suuntaan ja tämän Viljo pääsi käyttämään hyväksi siirtymällä johtoon. Me ja ONFF olimme pimeän tullessa lähes rintarinnan, Viljo muutama satametriä edellä.
Tämän vuoden Emäsalon Lenkki oli kummallinen tuulten suhteen. Perinteinen yöplägä oli tällä kertaa enemmänkin iltaplägä. Meidän erittäin haastavaksi kokema kevyenkelin purjehdus muuttui entistäkin hankalammaksi, kun alkoi vihmoa vettä. Vesi kasteli purjeessa kiinni olevat villalangat, jonka avulla purjeita trimmataan ja venettä ajetaan.
Pimeän laskeutuessa tuuli oli virinnyt hieman. Pilkkopimeässä illassa Valentinalla oli apunaan Emäsalon
Lenkin poikkeussäännöllä iPhone ja Navionicsin karttaplotteri. Sen avulla pystyimme paikallistamaan
itsemme Onaksen eteläpuolen kapeikossa tarkasti. Arvelimme iPhonen akun kestävän karttaplotterin käyttöä vain muutaman tunnin. Siksi käytimme laitoin puhelimen vasta päälle pimeän estäessä kokonaan näkyvyyden. Pilkkopimeässä purjehtimisen ongelma oli, että emme pystyneet vertailemaan vauhtia ONFF:iin eikä Viljoon, koska navigaatiovaloja oli koko kapeikko täynnä nopeampien luokkien tullessa ohitsemme. Piti siis odottaa aamun sarastamista.
Aamun sarastaessa alkoi Valentinassa ärräpäitä sadella. ONFF ja Viljo olivat repäisseet pimeässä yli kilometrin kaulan. Miten hitossa mietimme. Liitteenä olevasta Valentinan pimeän ajan trackista näkee, että emme mielestämme tehneet yhtään virhehalssia ja keskinopeutemmekin oli kevyen tuulen olosuhteisiin H-veneelle hyvä 4,2 solmua. Vanha kettu ja Heinolan miehet olivat vain jotenkin repineet etumatkaa.
Emäsalon itäpuolella nostimme jälleen spinaakkerin ja lähdimme kohti Emäsalon siltaa. Meistä noin 800 metrin päässä takana purjehti Johannes FIN-239 Ida Marialla. Avomeren kautta kulkenut reitti ei ollut antanut odotettua etua.
Emäsalon sillalta slöörasimme saaren länsipuolta yhdessä Albin Express Bastardon kanssa. Pitkässä kisassa on hyvä hakea vauhtiverrokkia vaikka nopeammastakin veneestä. Pidimme täyden höögin päällä vaikka etumatkaa Viljoon ja ONFF:iin oli paljon. Kaunissaareen kohdalla valoa oli jo sen verran, että tunnistimme Viljon spinaakkerin värit edessämme. Alkoi väsymyksen saattelema lopun takaa-ajo. Etumatkaa oli yön tunteina tullut jo sen verran, että ainoa mahdollisuutemme kiriin oli purjehtia eri reittiä kuin Viljo ja ONFF. Oioimme yhden saaren, vedimme riskillä kilpailuohjeiden varoittaman matalikon ylitse ja trimmasimme spinaakkeria herkeämättä. Santahaminan etelämerkille saavuttaessa kellotimme, että Viljo oli meistä n. 5 minuuttia edellä. Olimme selkeästi saavuttaneet heitä. Alkoi lopun rynnistys.
Pyrimme Santahaminan eteläpuolen spinaakkeriosuudella leikkaamaan hieman normaalia enemmän. Ajoimme aivan rannan tuntumaan merituulen toivossa. Vallisaaren kohdalla pudotimme spinaakkerin vain muutama metri rannasta. Ajoimme Kustaanmiekkaan länsipuolen rantaa hipoen Viljon reittiä kovemman tuulen toivossa. Kryssimme Krunalla aina maaliin asti paikallistuntemus puolellamme. Valitettavasti mikään tekemisistämme ei auttanut. Maalin Viljo ehti meitä 5 minuuttia ja 54 sekuntia aiemmin. ONFF oli meitä maalissa 13 minuuttia 37 sekuntia aiemmin.
Pakko myöntää, että ONFF ja Viljo purjehtivat Valentinaa paremmin. Ero tuli lopulta yön pimeässä. Olemme kuitenkin hyvillä mielin, koska purjehdimme koko matkan täydellä keskittymisellä ilman virheitä. En voi laskea virheeksi yön pimeän vauhtieroa. Kokemus ja taito ratkaisivat tämän vuoden H-veneluokan voiton. Onnittelut molemmille miehistöille. Pyysaaressa Kalevin kanssa kilpailusta jutellessamme sain todellisen vanhan merikarhun neuvon millä yövauhtiero oli haettu. Ei mikään perusniksi, sen verran voin paljastaa.
LYS 3 luokan lopputuloksissa olimme neljänsiä. Luokan voiton vei Koivusaaren Pursiseuraa edustaneen Roope Heikkilän Scanper 22 vene. Roope ja miehistö purjehti reitin meitä 21 minuuttia 47 sekuntia hitaammin, mutta 1,00 (H-vene 1,08) tasoituskertoimella heidän tasoitettu loppuaikansa oli 36 minuuttia 44 sekuntia meitä nopeampi. Tälläisen eron saavuttaminen on vaatinut todella erinomaista purjehtimista. Onnittelut voittajalle.
vpl