Nautinollisempaa H purjehdusta reippaassa kelissä

Keskustelua purjeiden trimmaamisesta ja veneen sekä purjeiden käsittelystä.

Moderator: Kristian

Post Reply
FIN931
Posts: 352
Joined: Sat 17.3.2007 11.55
Location: HSK

Nautinollisempaa H purjehdusta reippaassa kelissä

Post by FIN931 »

HSKlla on tänä viikonloppuna uiva venenäyttely, joten Katariinaa ei saada veteen. Ja kun aamulla piti antaa pankkikortti rakkaalle aviosiipalle, joka lähti kakrujen kanssa ostamaan syys - ja talvivaatteita
- oli muuten tolokun kallis lainaus - niinpä tänään oli hyvä päivä nauttia kauniista kesäpäivästä Kaivaria kiertäen. Jossain Kaivarin rannan ja Merisataman kuppilassa ehkä oluen join, ehkä en, jäänee minun asiakseni.

Mutta asiaan. Näin kävellessäni kaksi H:ta kovin läheltä, molemmat Mattolaiturin kohdalla (yksi kuppiloista, jossa join oluen, tai sitten en) Veneiden numerot taisivat olla 172 ja 608. Tänään keli oli erinomainen, suorastaan harvinaisen hieno purjehduskeli näin suomalaisittain. Tuulta oli arvioilta 7-8 m/s.

Kummallakaan näkemälläni H:lla ei ollut homma hanskassa. Veneet kulkivat kallellaan, puuskien kohdatessa veneet kallistuivat eivät kiihtyneet. Kumpikaan ei pystynyt ajamaan oikein täysillä purjein,ja silti veneet selkeästi "painoiva pinnalle", eli peräsin oli about 30 astetta tuulenpuolella, pinnamiehen vetäessä sitä kaksin käsin.

Molemilla veneillä oli samat virheet, ja homma olisi ollut korjattavissa samoin konstein. Kummankin veneen iso oli 20-25 cm alle mittamerkin, eli aivan liian alhaalla. Kummankin veneen etuvantista ja leen pitkästä vantista oli nähtävissä, että riki oli aivan liian löysä. Hekki oli täysin auki, fokka oli 5-6cm liian alhaalla, puomiliiki oli useita senttejä liian löysällä. Ei ihme, että purjehtiminen oli tuskaisaa, ei mitenkään nautinollista.

No mitä veneiden olisi tullut tehdä. Rikiä kireämälle- Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että tuulen kallistaessa venettä suojanpuolen pitkävantti ei saa olla löysä/roikkua/pyöriä. Pitkiä vantteja tarttee kiristää kunnes näin on. Pitkien vanttien kiristäminen oikaisee etuvanttia ja duunaa fokkaa sellaiseksi kuin sen kovassa tuulessa täytyy olla. Ison täytyy kaikissa keleissä nostaa mittamerkkiin. Nayttää tosi hassulta, jos iso on liian alhaalla. Kelissä, jossa vene alkaa kallistua, fokan fallia tulee kiristä kunnes fokan etuliiki on suora: ei roiku, mutkat, kalsongit what ever, juuri häviävät. Ison alaliiki mittamerkkiin, tai kunnes purjeen alareunaan tulee tolkun palle - tai miten sen kuvaisi - alareuna näyttä todella kireätlä, kenties ylikireältä. Ja sitten tärkeimpään. eli hekkiin/takastaagiin, siihen veneen perässä olevaan säädettävään vaijeriin.

H on hieno vene purjehtia reippaassa tuulessa. Homman tekee nautinnolliseksi tiukka riki ja vielä tiukempi hekki/takastaagi. Kryssillä/luovittaessa vene ei saa "painaa pinnalle", pinnan/peräsimen tulee olla kevyt. Jos pinnaa täytyy vetää/käsi väsyy, painetta on liikaa. Tällöin täytyy vetää hekkiä, kunnes paine häviää. Tällöin masto todella taipuu, olen joutunut sanomaan gasteille vedä,vedä, masto ei katkea Tavoitteena on neutraali/lähes paineeton peräsin, ja se tehdään hekkiä kiristämällä.

Koko sinfonian kuitenkin ratkaisevat alavantit. Hekin kiristäminen taivuttaa koko mastoa. Maston taivuttaminen "lyhentää mastoa" ts. maston taipuessa etuvantin kiinnityskohta laskee, mikä luonnollisesti löysää etuvanttia, löysää fokan etuliikin => kaataa veneen. Tämä duunataan tiukoilla alavanteilla. Alavantit ovat siksi herkkä instrumentti, että ne tarttis duunata vanttimittarilla. Kuitenkin mielestäni nyrkkisääntö on, ettö hekkiä tulee pystyä kiristämään kunnes paine peräsimestä katoaa. Hekin vetämisen raja tulee vastaan, kun isopurjeen puominpäästä muodostuu rypyt maston puoleen väliin. Jos nämä rypyt tulevat ennenkuin peräsimen paine on poistuu, alavantteja tulee kiristää,ja hekkiä voidaan kiristää lisää. Veneen kallistuessa tuulen voimasta, masto ei saa spriidareiden/saalinkien alta taipua leehen/suojanpuolelle. Jos masto taipuu näin, kyseisessä kelissä alavantteja tulee kiristää.

Veneen kallistuskelissä, puomiliikin tulee olla mittamerkissä. Tai ainakin niin tiukka, että ison alaliikin tulee tolkun pakko, alaliiki näyttää todella tiukalta.
306
Posts: 1180
Joined: Sat 26.1.2008 01.25
Location: Hki
Contact:

Re: Nautinollisempaa H purjehdusta reippaassa kelissä

Post by 306 »

Olinkin just kirjoittamassa kysymystä, että miten melko tuulisen ja hyvin sujuneen kesälomareissun jälkeen eilen hetkittäin 8m/s tuulessa vene kallistui niin, että vinssinkammet kävi vedessä? Hienoa, kun asiata on jo kirjoitettu näin tarkasti.

Edellisestä loistavasta ja selkeästä ohjeesta päätellen taisi mättää samat asiat kun entisillä seiloreilla. Toki yksinpurjehtiessa (ts. pienperhe piilossa sisällä kun kallistelee kovin purjeita nostaessa) viimeisen päälle nostinten kiristämisille ei meinaa olla aikaa ja liikkeelle lähtiessä huomaa paikkojen olevankin lötkönä dyneemafalleista ym. huolimatta. Samoin ison merkkiä on hankala hahmottaa alaviistosta. Yleensä kuitenkin vedän purjeet niin ylös kun selkälihaksesta lähtee.

Tuo alavanttien taika oli hyvä tietää vaikka niiden kiristämiseen ei taida ihan kertaheitolla yleispätevää nyrkkisääntöä ollakaan. Aiemmin nimittäin luulin alavanttien löysyyden olevan hyvä juttu, tuleehan silloin prebendiä pienemmällä kireydellä. Fokan staagi ei tullut mieleenkään ja sehän siellä lonksottaa tuulessa, tosin vähemmän hekillä kiristäessä.

Mitenkäs hekin osuus tuossa säädössä? Kevyellä tuulella etustaagi saa kai ollakin hieman lötkönä ja hekki vastaavasti löysä? Hekillä ei kuitenkaan ilmeisesti saa koko pakkaa kireälle kerralla all-round-säätövehkeenä? Ja oliko niin, että hekki pitää löysätä myötäiseen kääntyessä tai muuten voi tulla vaurioita?

Toinen kysymykseni koskee levangin käyttöä. Aika ajoin tuntuu, että levangin laskeminen helpottaa tuulessa (kryssiessä purjeen saa paremmin levyksi), toisinaan taas tuntuu, että twistin säätäminen helpottaa painetta latvassa ja menosta tulee vakaampaa (ehkä enempi sivutuulessa). Olenko oikeilla jäljillä?

Minkälaisia lukkoja teillä muilla on alaliikin suhteen? Itselläni on todella vaivalloinen knaapi, jonka ympärille pitäisi ruuvata kahdeksikkoa. Ajattelin vaihtaa sen ns. cleat-lukoksi, josta säätököysi ei pääse putoamaan. En ole tullut kiinnittäneeksi huomiota, olisiko parempiakin vaihtoehtoja?

Loman aikana seilasin vartista puoleen tuntiin kestäneen ukkospuuskan poikki sivutuulessa ja vene oli melkein yhtä mutkalla kun eilen. Ylhäällä oli täydet purjeet ja taisin helpottaa menoa twistillä. Isot pojat kertoi tuulta olleen jopa 15m/s ja meno oli tukalaa.
Millaiset säädöt tuollaiseen tilanteeseen olisi paikallaan? Mikäli masto sattuu olemaan perussäädöllä eli ehkä tavallista löysemmällä, onko mitään ekstemporee-trimmiä, millä menoa voisi helpottaa? Lomapurjehduksilla kun löysästä rikistäkin tuntuu olevan apua kevyissä tuulissa myötäiseen ajellessa.
306
rveivo
Posts: 97
Joined: Fri 7.8.2009 13.30

Re: Nautinollisempaa H purjehdusta reippaassa kelissä

Post by rveivo »

Moi! Nähtiin teidät Tulliniemen kärjessä perjantaina muutama viikko sitten. Tuulta oli reilut 10m/s ja menitte nätisti reivatulla isolla. Me kryssittiin länteen. Tässä muutama kommentti.
Toki yksinpurjehtiessa (ts. pienperhe piilossa sisällä kun kallistelee kovin purjeita nostaessa) viimeisen päälle nostinten kiristämisille ei meinaa olla aikaa ja liikkeelle lähtiessä huomaa paikkojen olevankin lötkönä dyneemafalleista ym. huolimatta. Samoin ison merkkiä on hankala hahmottaa alaviistosta. Yleensä kuitenkin vedän purjeet niin ylös kun selkälihaksesta lähtee.
Ehkä voisit merkata falliin kohdan, jolloin iso on (suunnilleen) merkissä ylhäällä. Jos kikka ja skuutti on sopivasti löysällä, pitäisi ison nousta merkkiin suht kevyesti. Jos isopurjeesi on vanha ja liikkiköysi kutistunut (ja kinnaa vastaan nostossa), voi sen ompeleen avata alhaalta ja vetää kutistuneen köyden ylöspäin liikkisukassa (vanhan purjeentekijän neuvo). Joku purjemaakari tai kätevä purjehtija voi sitten laittaa uuden ompeleen.
Tuo alavanttien taika oli hyvä tietää vaikka niiden kiristämiseen ei taida ihan kertaheitolla yleispätevää nyrkkisääntöä ollakaan. Aiemmin nimittäin luulin alavanttien löysyyden olevan hyvä juttu, tuleehan silloin prebendiä pienemmällä kireydellä. Fokan staagi ei tullut mieleenkään ja sehän siellä lonksottaa tuulessa, tosin vähemmän hekillä kiristäessä.
Jos haluat ajaa löysemmällä takilalla, voi olla iloa pitää kuitenkin alavantit suhteessa ylävantteihin riittävän kireällä. Hekkiä voi vetää niin kauan, kunnes purjeeseen tulee iso ryppy puomin päästä vanttien kiinnityskohdan tienoille - purjeen muoto menee.
Toinen kysymykseni koskee levangin käyttöä. Aika ajoin tuntuu, että levangin laskeminen helpottaa tuulessa (kryssiessä purjeen saa paremmin levyksi), toisinaan taas tuntuu, että twistin säätäminen helpottaa painetta lavassa ja menosta tulee vakaampaa (ehkä enempi sivutuulessa). Olenko oikeilla jäljillä?
Matkapurjehduksessa voi minusta tarvittaessa käyttää sopivasti sekä twistiä että levangin laskemista. Venettä on kuitenkin turha ajaa kovin kallellaan eikä kuuden tunnin kryssiä ehkä viitsi hengata täysiä laidalla... Vanha kunnon pitkä levanki on kovassa kelissä aika hyvä mukavuusväline!
Minkälaisia lukkoja teillä muilla on alaliikin suhteen? Itselläni on todella vaivalloinen knaapi, jonka ympärille pitäisi ruuvata kahdeksikkoa. Ajattelin vaihtaa sen ns. cleat-lukoksi, josta säätököysi ei pääse putoamaan. En ole tullut kiinnittäneeksi huomiota, olisiko parempiakin vaihtoehtoja?
Matkapurjehtija voinee pitää alaliikin aina aika kireällä. Laittaisin siihen silti vähän välitystä ja vetäisi rapulukkoon kajuutan katolle, niin voi tarvittaessa säätääkin.
Loman aikana seilasin vartista puoleen tuntiin kestäneen ukkospuuskan poikki sivutuulessa ja vene oli melkein yhtä mutkalla kun eilen. Ylhäällä oli täydet purjeet ja taisin helpottaa menoa twistillä. Isot pojat kertoi tuulta olleen jopa 15m/s ja meno oli tukalaa.
Millaiset säädöt tuollaiseen tilanteeseen olisi paikallaan? Mikäli masto sattuu olemaan perussäädöllä eli ehkä tavallista löysemmällä, onko mitään ekstemporee-trimmiä, millä menoa voisi helpottaa? Lomapurjehduksilla kun löysästä rikistäkin tuntuu olevan apua kevyissä tuulissa myötäiseen ajellessa.
Fokan nostin tarpeeksi kireälle ja jaluspisteet taakse, hekki tiukalle, alaliikki ja kunnari tiukalle, levanki ulos ja skuutteihin sopivasti löysää. Antaa purjeiden lepattaa yläosistaan, pitää kallistuksen kohtuullisena ja veneen vauhdissa. Riippuu tietysti, miten hyvin säädöt toimii ja mitä ehtii tehdä puuskan iskiessä ja mieluummin ennakoiden. Turha venettä kuitenkin on ajaa kyljellään, niin löysää ainakin skuutteja ja päästää levangin ulos.

Hyvä purjehduksia! T. FIN-482 La Ina
Post Reply