Nautinollisempaa H purjehdusta reippaassa kelissä
Posted: Sat 18.8.2012 21.35
HSKlla on tänä viikonloppuna uiva venenäyttely, joten Katariinaa ei saada veteen. Ja kun aamulla piti antaa pankkikortti rakkaalle aviosiipalle, joka lähti kakrujen kanssa ostamaan syys - ja talvivaatteita
- oli muuten tolokun kallis lainaus - niinpä tänään oli hyvä päivä nauttia kauniista kesäpäivästä Kaivaria kiertäen. Jossain Kaivarin rannan ja Merisataman kuppilassa ehkä oluen join, ehkä en, jäänee minun asiakseni.
Mutta asiaan. Näin kävellessäni kaksi H:ta kovin läheltä, molemmat Mattolaiturin kohdalla (yksi kuppiloista, jossa join oluen, tai sitten en) Veneiden numerot taisivat olla 172 ja 608. Tänään keli oli erinomainen, suorastaan harvinaisen hieno purjehduskeli näin suomalaisittain. Tuulta oli arvioilta 7-8 m/s.
Kummallakaan näkemälläni H:lla ei ollut homma hanskassa. Veneet kulkivat kallellaan, puuskien kohdatessa veneet kallistuivat eivät kiihtyneet. Kumpikaan ei pystynyt ajamaan oikein täysillä purjein,ja silti veneet selkeästi "painoiva pinnalle", eli peräsin oli about 30 astetta tuulenpuolella, pinnamiehen vetäessä sitä kaksin käsin.
Molemilla veneillä oli samat virheet, ja homma olisi ollut korjattavissa samoin konstein. Kummankin veneen iso oli 20-25 cm alle mittamerkin, eli aivan liian alhaalla. Kummankin veneen etuvantista ja leen pitkästä vantista oli nähtävissä, että riki oli aivan liian löysä. Hekki oli täysin auki, fokka oli 5-6cm liian alhaalla, puomiliiki oli useita senttejä liian löysällä. Ei ihme, että purjehtiminen oli tuskaisaa, ei mitenkään nautinollista.
No mitä veneiden olisi tullut tehdä. Rikiä kireämälle- Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että tuulen kallistaessa venettä suojanpuolen pitkävantti ei saa olla löysä/roikkua/pyöriä. Pitkiä vantteja tarttee kiristää kunnes näin on. Pitkien vanttien kiristäminen oikaisee etuvanttia ja duunaa fokkaa sellaiseksi kuin sen kovassa tuulessa täytyy olla. Ison täytyy kaikissa keleissä nostaa mittamerkkiin. Nayttää tosi hassulta, jos iso on liian alhaalla. Kelissä, jossa vene alkaa kallistua, fokan fallia tulee kiristä kunnes fokan etuliiki on suora: ei roiku, mutkat, kalsongit what ever, juuri häviävät. Ison alaliiki mittamerkkiin, tai kunnes purjeen alareunaan tulee tolkun palle - tai miten sen kuvaisi - alareuna näyttä todella kireätlä, kenties ylikireältä. Ja sitten tärkeimpään. eli hekkiin/takastaagiin, siihen veneen perässä olevaan säädettävään vaijeriin.
H on hieno vene purjehtia reippaassa tuulessa. Homman tekee nautinnolliseksi tiukka riki ja vielä tiukempi hekki/takastaagi. Kryssillä/luovittaessa vene ei saa "painaa pinnalle", pinnan/peräsimen tulee olla kevyt. Jos pinnaa täytyy vetää/käsi väsyy, painetta on liikaa. Tällöin täytyy vetää hekkiä, kunnes paine häviää. Tällöin masto todella taipuu, olen joutunut sanomaan gasteille vedä,vedä, masto ei katkea Tavoitteena on neutraali/lähes paineeton peräsin, ja se tehdään hekkiä kiristämällä.
Koko sinfonian kuitenkin ratkaisevat alavantit. Hekin kiristäminen taivuttaa koko mastoa. Maston taivuttaminen "lyhentää mastoa" ts. maston taipuessa etuvantin kiinnityskohta laskee, mikä luonnollisesti löysää etuvanttia, löysää fokan etuliikin => kaataa veneen. Tämä duunataan tiukoilla alavanteilla. Alavantit ovat siksi herkkä instrumentti, että ne tarttis duunata vanttimittarilla. Kuitenkin mielestäni nyrkkisääntö on, ettö hekkiä tulee pystyä kiristämään kunnes paine peräsimestä katoaa. Hekin vetämisen raja tulee vastaan, kun isopurjeen puominpäästä muodostuu rypyt maston puoleen väliin. Jos nämä rypyt tulevat ennenkuin peräsimen paine on poistuu, alavantteja tulee kiristää,ja hekkiä voidaan kiristää lisää. Veneen kallistuessa tuulen voimasta, masto ei saa spriidareiden/saalinkien alta taipua leehen/suojanpuolelle. Jos masto taipuu näin, kyseisessä kelissä alavantteja tulee kiristää.
Veneen kallistuskelissä, puomiliikin tulee olla mittamerkissä. Tai ainakin niin tiukka, että ison alaliikin tulee tolkun pakko, alaliiki näyttää todella tiukalta.
- oli muuten tolokun kallis lainaus - niinpä tänään oli hyvä päivä nauttia kauniista kesäpäivästä Kaivaria kiertäen. Jossain Kaivarin rannan ja Merisataman kuppilassa ehkä oluen join, ehkä en, jäänee minun asiakseni.
Mutta asiaan. Näin kävellessäni kaksi H:ta kovin läheltä, molemmat Mattolaiturin kohdalla (yksi kuppiloista, jossa join oluen, tai sitten en) Veneiden numerot taisivat olla 172 ja 608. Tänään keli oli erinomainen, suorastaan harvinaisen hieno purjehduskeli näin suomalaisittain. Tuulta oli arvioilta 7-8 m/s.
Kummallakaan näkemälläni H:lla ei ollut homma hanskassa. Veneet kulkivat kallellaan, puuskien kohdatessa veneet kallistuivat eivät kiihtyneet. Kumpikaan ei pystynyt ajamaan oikein täysillä purjein,ja silti veneet selkeästi "painoiva pinnalle", eli peräsin oli about 30 astetta tuulenpuolella, pinnamiehen vetäessä sitä kaksin käsin.
Molemilla veneillä oli samat virheet, ja homma olisi ollut korjattavissa samoin konstein. Kummankin veneen iso oli 20-25 cm alle mittamerkin, eli aivan liian alhaalla. Kummankin veneen etuvantista ja leen pitkästä vantista oli nähtävissä, että riki oli aivan liian löysä. Hekki oli täysin auki, fokka oli 5-6cm liian alhaalla, puomiliiki oli useita senttejä liian löysällä. Ei ihme, että purjehtiminen oli tuskaisaa, ei mitenkään nautinollista.
No mitä veneiden olisi tullut tehdä. Rikiä kireämälle- Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että tuulen kallistaessa venettä suojanpuolen pitkävantti ei saa olla löysä/roikkua/pyöriä. Pitkiä vantteja tarttee kiristää kunnes näin on. Pitkien vanttien kiristäminen oikaisee etuvanttia ja duunaa fokkaa sellaiseksi kuin sen kovassa tuulessa täytyy olla. Ison täytyy kaikissa keleissä nostaa mittamerkkiin. Nayttää tosi hassulta, jos iso on liian alhaalla. Kelissä, jossa vene alkaa kallistua, fokan fallia tulee kiristä kunnes fokan etuliiki on suora: ei roiku, mutkat, kalsongit what ever, juuri häviävät. Ison alaliiki mittamerkkiin, tai kunnes purjeen alareunaan tulee tolkun palle - tai miten sen kuvaisi - alareuna näyttä todella kireätlä, kenties ylikireältä. Ja sitten tärkeimpään. eli hekkiin/takastaagiin, siihen veneen perässä olevaan säädettävään vaijeriin.
H on hieno vene purjehtia reippaassa tuulessa. Homman tekee nautinnolliseksi tiukka riki ja vielä tiukempi hekki/takastaagi. Kryssillä/luovittaessa vene ei saa "painaa pinnalle", pinnan/peräsimen tulee olla kevyt. Jos pinnaa täytyy vetää/käsi väsyy, painetta on liikaa. Tällöin täytyy vetää hekkiä, kunnes paine häviää. Tällöin masto todella taipuu, olen joutunut sanomaan gasteille vedä,vedä, masto ei katkea Tavoitteena on neutraali/lähes paineeton peräsin, ja se tehdään hekkiä kiristämällä.
Koko sinfonian kuitenkin ratkaisevat alavantit. Hekin kiristäminen taivuttaa koko mastoa. Maston taivuttaminen "lyhentää mastoa" ts. maston taipuessa etuvantin kiinnityskohta laskee, mikä luonnollisesti löysää etuvanttia, löysää fokan etuliikin => kaataa veneen. Tämä duunataan tiukoilla alavanteilla. Alavantit ovat siksi herkkä instrumentti, että ne tarttis duunata vanttimittarilla. Kuitenkin mielestäni nyrkkisääntö on, ettö hekkiä tulee pystyä kiristämään kunnes paine peräsimestä katoaa. Hekin vetämisen raja tulee vastaan, kun isopurjeen puominpäästä muodostuu rypyt maston puoleen väliin. Jos nämä rypyt tulevat ennenkuin peräsimen paine on poistuu, alavantteja tulee kiristää,ja hekkiä voidaan kiristää lisää. Veneen kallistuessa tuulen voimasta, masto ei saa spriidareiden/saalinkien alta taipua leehen/suojanpuolelle. Jos masto taipuu näin, kyseisessä kelissä alavantteja tulee kiristää.
Veneen kallistuskelissä, puomiliikin tulee olla mittamerkissä. Tai ainakin niin tiukka, että ison alaliikin tulee tolkun pakko, alaliiki näyttää todella tiukalta.