www.h-vene.net

Itse olen todennut tällaiselle täysikasvuiselle hyväksi seuraavan tavan:

1. leen skuutti toiseen käteen
2. nojaten selällä mastoon jalat molemmin puolin kajuuttaa (naama siis menosuuntaan) tai nojaten kyljellä mastoon leen puolella toinen jalka kajuutan katolla ja toinen kannella (edelleen naama menosuuntaan)
3. vapaalla kädellä puomi irti mastosta ja leen skuuttiin
4. puomi irti tuulenpuolen skuutista ja kiinni mastoon

Näin olo on hyvin tukeva kovemmassakin aallokossa ja masto antaa hyvän tuen puomin punnertamiseksi paikoilleen. Keulagastini ovat kuitenkin sen verran lyhyitä, ettei ulottuvuus riitä tähän kuvioon. Yksikin jalka kannella niin puomin kiinnitysrenkaalle ei enää yllä. Näin ollen tukevaa asentoa ei ole löytynyt, mikä hankaloittaa huomattavasti jiipin tekoa kelissä. Olisiko jollakulla vinkata hyvää toimintamallia?

Yksi asia mitä ehdottomasti pitää välttää keulagastina on lisävoiman hakeminen kropalla nojaten. Kovassa kelissä käsissä ja yläkropassa pitää olla riittävästi voimaa, että saa puomin asetettua siten, että tasapaino säilyy. Käytännön kokemus on osoittanut, että jos nojasta haetaan voimaa ja yht'äkkiä tuulen voimakkuus muuttuu, tulee iso aalto, tuuli shiftaa jne., niin tällöin nojaava keulagasti lentää mereen tai järveen kuin leppäkeihäs.

Yksi hyväksi havaittu kikka, mikä helpottaa ainakin kokemattoman miehistön toimia on merkata spinnujaluksin merkit samalle kohdalle. Kun jiippi tehdään aivan myötätuulessa ja merkit yhtä etäällä spinnun kulmista, voivat spinnujalukset olla lukossa eikä niihin tarvitse jiipin aikana koskea. Edellytys on tietenkin, että miehistö jaksaa heittää ison yli nostamatta kurssia. Näin tehden ei myöskään tarvitse käyttää voimaa puomin kiinnittämiseksi mastoon. Vasta kun puomi on saatu kiinni mastoon, tartutaan spinnujaluksiin ja aletaan nostaa.