Ero sivun ”Ikkunoiden huolto” versioiden välillä
306 (keskustelu | muokkaukset) p |
306 (keskustelu | muokkaukset) p |
||
Rivi 48: | Rivi 48: | ||
===Liimaustekniikka kirkkaalla massalla=== | ===Liimaustekniikka kirkkaalla massalla=== | ||
− | [[Tiedosto:H-ikkuna9.JPG|thumb|right|Tursottaen tehty kiinnitys]]Massaa laitetaan pleksin väliin sen verran runsaasti, että pleksi kohoaa irti pinnasta n.3-5mm. Tämä joustava massakerros suojaa pleksiä lämpölaajenemisessa tapahtuvilta liikkeiltä. Mikäli massaa laitetaan hyvin ohuesti, ei massakerros jousta ja pleksi kuroutuu irti massasta tai halkeaa. Oikean massamäärän aikaansaaminen onkin vaikeaa, sillä yleensä massa tursuaa ulos sen mukaan miten paljon ikkunaa kiinni kiristetään. | + | [[Tiedosto:H-ikkuna9.JPG|thumb|right|Tursottaen tehty kiinnitys saattaa jättää kuplia kirkkaaseen massaan]]Massaa laitetaan pleksin väliin sen verran runsaasti, että pleksi kohoaa irti pinnasta n.3-5mm. Tämä joustava massakerros suojaa pleksiä lämpölaajenemisessa tapahtuvilta liikkeiltä. Mikäli massaa laitetaan hyvin ohuesti, ei massakerros jousta ja pleksi kuroutuu irti massasta tai halkeaa. Oikean massamäärän aikaansaaminen onkin vaikeaa, sillä yleensä massa tursuaa ulos sen mukaan miten paljon ikkunaa kiinni kiristetään. |
Seuraava liimausohje koskee nimenomaan kirkkaalla massalla liimaamista, sillä kirkas massa näkyy pleksin läpi ja työn täytyy olla tarkkaa ja se tulee tehdä kahdessa vaiheessa. | Seuraava liimausohje koskee nimenomaan kirkkaalla massalla liimaamista, sillä kirkas massa näkyy pleksin läpi ja työn täytyy olla tarkkaa ja se tulee tehdä kahdessa vaiheessa. |
Versio 1. maaliskuuta 2010 kello 13.02
H-veneiden ikkunoiden muotoilu muuttui tiiviissä tahdissa veneen alkuvuosina ja niiden perusteella voi tietyyn rajaan saakka päätellä jopa vuosimalleja. Alkuvuosina veneitä kuitenkin myytiin puolivalmiina rakennussarjoina ja myöhemminkin omistajat ovat vaihtaneet ikkunoita vuosimallista poikkeaviksi makujensa mukaan. Ensimmäisissä H-veneissä on vain yksi ikkuna puolellaan salongin kohdalla mutta pian ikkuna lisättiin myös keulapiikkiin. Myöhemmin läpinäkyviä materiaaleja on käytetty myös keula- ja kulkuluukussa sisätilan luonnonvaloa lisäämään.
Aluksi ikkunat olivat alumiinikehyksellisiä ja peräti lasi-ikkunoita mutta käytännön ja turvallisuuden vuoksi pleksi ja akryyli alkoivat yleistyä pian kehykset tarpeettomina syrjäyttäen. Tiettävästi vuodesta -75 alkaen Artekno alkoi valmistaa nykymallin mukaisia pitkiä yhtenäisiä pleksi-ikkunoita jotka yleistyivät nopeasti kaikkiin venevalmistajien H-veneisiin helpon asennuksen ja ylläpitonsa ansiosta.
Pitkät kehyksettömät ikkunat toivat mukanaan ongelmia vesitiiviyden suhteen ja sade- ja roiskeveden vuotaminen hyttiin onkin yksi yleisimmistä syistä remontoida ikkunat joko kokonaan tai tiivisteidensä osalta. Yhtä yleistä on myös ikkunan tuleminen käyttöikänsä päähän, jolloin ikkuna alkaa murtua pieniksi auringonvalossa erottuviksi kiteiksi. Ikkunoiden vaihto voi tulla kyseeseen myös lasin murruttua tai naarmuunnuttua ja silloin on hyvä tietää oikeat aineet ja menetelmät että uudistetusta kokonaisuudesta tulee vesitiivis ja toimiva.
Sisällysluettelo
Ikkunoiden vaihto
H-veneen ikkunaremontti on pelonsekaista kunnioitusta herättävä urakka joka tulee joka veneellä eteen ennemmin tai myöhemmin. Muita ohjeita tähän remonttiin tarjoaa mm. fe83.orgin ohje, joka sopii etenkin ilman ruuveja kiinnitettäviin ikkunoihin ja niistä sovellettu Kittywaken ikkunaremonttikokemus, jossa kiinni ruuvatut ikkunat rajattiin mustalla primer-massalla fe83-ohjeen mukaisesti.
Taustaa esitetylle remontille
33 vuoden jälkeen tuli aika vaihtaa H-veneeni ikkunat. Ikkunat olivat -75 Arteknon veneen mallia, toisin sanoen noin 2 metriä pitkät ruuvatut pleksi-ikkunat, jotka oli kiinnitetty ruuvikiinnityksellä rungon läpi sisällä oleviin ikkunoiden puulistoihin. Pleksi oli jonain kylmänä talvena haljennut keskipaikkeilta toiselta kyljeltä luultavasti kylmässä kutistuessaan ja oli kidemäisenä säleinä kauttaaltaan. Viimeinen tippa valui vuotamaan alkaneen ikkunan tiivisteistä ja päätin ryhtyä uusimaan ikkunoita.
Etuna riittävän pitkässä remontin lykkäämisessä on kiinnitysmassan heikkeneminen. Vanhat ikkunat irtosivat todella helposti vanhasta silikonista ja vastaavasti silikonin sai sormilla rullattua irti veneen kyljestä. Toinen ikkunoista oli yhä ehjä joten siitä sain mallin uusien ikkunoiden muodoille.
Tosiasiassa tässä ohjeessa on jonkin verran jälkiviisautta, jonka mukaan remontin itse toistaisin. Oheisissa kuvissa näkyy oman remonttini vaiheet jotka poikkeavat kirjoituksessa esitetystä siten, että massa levitettiin veneen runkoon ikkunoiden sijasta. Tämä aiheutti hiukan häiritseviä kuplia massan ja ikkunan välissä minkä uskon olevan mahdollista välttää näitä ohjeita seuraamalla.
Materiaaleista
Mm. Fe83-sivuilta löytyi hyvää lähtötietoa ikkunaremontille. Tärkeää on tiedostaa vaihtoehdot materiaalille, sillä alkuperäisen kovan ja jossain määrin hauraankin, perusominaisuudeltaan UV-suojatun ja huonommin taivutusta ja vetoa kestävän akryylin eli pleksin rinnalle on tullut myös taipuisampi, pehmeämpi ja UV-suojakäsittelynäkin saatava polykarbonaatti. Tarkoitukseni oli entistää ikkunat mahdollisimman lähelle alkuperäistä joten kallistuin varhaisessa vaiheessa pleksin puoleen. Pleksin työstäminen huoletti jossain määrin mutta vastaavasti alkuperäisen kaltainen 6mm:n paksuus ja oikea alkuperäisen ikkunan lähellä oleva sävy saivat päätöksen kallistumaan sen puoleen. Lisäksi epäilin hieman polykarbonaatin UV-käsittelyn kestävyyttä tulevien 30 vuoden aikana joten päätin valita mielestäni aikaa kestävämmän vaihtoehdon.
Työstäminen
Itse pleksin ja polykarbonaatin työstö on melko helppoa. Suojamuovi kannattaa pitää levyn päällä koko työstöprosessin ajan, sillä siihen on helppo tehdä merkintöjä ja ääriviivoja naarmuilta suojaamisen lisäksi. Sahaaminen ja hiominen onnistuu kuten puussakin ja uusi pleksi kestää työstämistä hyvin. Ainoastaan Fe83-sivuilla mainittu reunojen viistäminen yläjyrsimellä osoittautui hankalaksi, sillä onnistuin hankkimaan terän jonka istukka ei sopinutkaan työstöpaikkani jyrsimeen. Näin ollen työ jouduttiin tekemään liian alhaisilla kierroksillä pyörivällä pylväsporakoneella mitä en suosittele. Alhaiset kierrokset saavat terän tökkäämään materiaaliin helpommin mikä saattaa aiheuttaa säröjä reunaan yleisesti huonon työergonomian ohella.
Hyödyllisiä työvälineitä ovat siis vanne- tai pistosaha, nauhahiomakone ja yläjyrsin. Pleksin kovuuden vuoksi käsin tapahtuva viimeistely onnistui parhaiten raspilla, joka saa aikaan selvästi viilaa hienompaa jälkeä mutta vaatii toki tiettyä varovaisuutta.
Ruuvireiät
Ruuvireikien poraaminen vanhojen mukaisesti vaati tarkkaa siirtämistä vanhasta ikkunasta uuteen sijoittamalla vanha ikkuna uuden, suojamuovilla verhotun pleksin päälle ja merkitsemällä tussilla renkaat vanhojen reikien läpi. Uusista rei'istä kannattaa tehdä niin suuret kun ruuvin kannat antavat myöden, sillä pleksin lämpölaajeneminen saattaa olla jopa senttejä 2m:n pituudella Suomen vaihtelevissa vuodenajoissa. Tällöin suuret soikionmalliset ruuvinreiät antavat liikkumavaraa eikä ikkuna pääse niin helposti halkeamaan.
Liimamassoista
Ikkunoiden kiinnitys tapahtui 70-luvulla silikonilla, joten nykyoppien mukaan uusi kiinnitys olisi tullut tehdä samalla aineella kuin alkuperäinenkin kiinnitys, sillä lasikuituun imeytynyt liima-aine häiritsee toisten aineiden kuten esimerkiksi sikan tarttuvuutta. Tarkoituksenani oli entisöivä korjaus joten pyrin mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmettä. Liimamassan suhteen tein kuitenkin myönnytyksen nykytuotteille valitessani kirkkaan UV-suojatun polymeerimassan joka oli kohtuulisen edullista ja helposti käsiteltävää. Lisäksi polymeerimassa ei vaadi erillisiä primereita eri materiaaleille joten kaiken kaikkiaan sillä liimaaminen oli helppoa. Odotettavissa kuitenkin on, että polymeerimassalla liimattu ikkuna tulee liimata uudelleen tulevina vuosina, mutta se on joka tapauksessa helpompaa ja etenkin siistimpää kuin kaiken sotkevalla sikalla liimaaminen. Sika vastaavasti sopii paremmin tilanteisiin, joissa tumma ikkuna liimataan runkoon ilman ruuvikiinnityksiä, sillä sen sitkeys on omaa luokkaansa.
Liimaustekniikka värillisellä massalla
Värillisellä massalla liimatessa kannattaa toimia fe83.orgin ohjeiden mukaan.
Liimaustekniikka kirkkaalla massalla
Massaa laitetaan pleksin väliin sen verran runsaasti, että pleksi kohoaa irti pinnasta n.3-5mm. Tämä joustava massakerros suojaa pleksiä lämpölaajenemisessa tapahtuvilta liikkeiltä. Mikäli massaa laitetaan hyvin ohuesti, ei massakerros jousta ja pleksi kuroutuu irti massasta tai halkeaa. Oikean massamäärän aikaansaaminen onkin vaikeaa, sillä yleensä massa tursuaa ulos sen mukaan miten paljon ikkunaa kiinni kiristetään.
Seuraava liimausohje koskee nimenomaan kirkkaalla massalla liimaamista, sillä kirkas massa näkyy pleksin läpi ja työn täytyy olla tarkkaa ja se tulee tehdä kahdessa vaiheessa.
Liima-alueen rajaaminen
Aluksi pleksistä poistetaan suojamuovi sisäpinnan puolelta ja se kiinnitetään paikalleen esimerkiksi ruuvaten muutamat kiinnitysruuvit kiinni pleksin päistä ja keskeltä. Sitten siirrytään sisäpuolelle ja teipataan ikkuna-aukon reunat. Näin sisään pursuava massa on helpompi poistaa pleksin pinnalta. Lisäksi teippi merkitsee alueen, jolle massa tulee levittää.
Seuraavaksi pleksit irrotetaan. Suojaisassa, pölyttömässä tai ainakin tomuttomassa paikassa massa tursotetaan tarkasti tasakorkuiseksi, n. 5mm viivaksi sekä teippien rajaamalle alueelle, että pleksin ulkoreunaan. Nämä reunat muodostavat vallit, joiden sisään massa tursotetaan "vallien" kuivettua. Huomaa, että massan kartiomaista muovikärkeä veistämällä saat prässistä eri paksuista massaa ulos.
Liimaaminen
Toisessa vaiheessa varataan riittävästi massaa eli yhteensä noin 4 tuubia kahdelle ikkunalle. Massaa kannattaa varata mieluummin liikaa kun liian vähän, sillä lisämassan hakeminen kesken prosessin ei ole järkevä vaihtoehto.
Ikkunat siirretään takaisin veneelle. Tässä vaiheessa massaprässin suutin kannattaa leikata isoksi, sillä massan määrässä ei kannata säästellä. Lisäksi paksu massavana on helpompi tursottaa tasaisesti pleksi pinnalle, sillä tarkoituksena on välttää pienten ilmakuplien syntyminen pleksin sisäpintaan.
Massaa tursotetaan hitaasti ja huolellisesti koko "vallien" välinen tila hieman yli vallien reunojen. Päällimmäiseksi jäävä osa tulee runkoa vasten, mutta sen tasaisuus auttaa ehkäisemään virheitä massassa etenkin värillisen keskipilarin kohdalla.
Tasaisen massapatjan synnyttyä siirretään ikkuna paikalleen ja sitä aletaan ruuvata kiinni esim. joka kolmannella ruuvilla ensin toisesta päästä, sitten keskemmältä ja kohti toista päätä tarkoituksena "rullata" ikkuna paikalleen. Näin massa levittyy tasaisesti kohti toista päätä. Ruuvit jätetään niin löysälle kuin suinkin ja loput ruuvit lisätään väleihin. Tässä vaiheessa toisesta käsiparista sisäpuolella on apua, etenkin jos on tarkoitus ruuvata ikkunoiden reunusrimat samalla takaisin kiinni.
Sitten siirrytään ulkopuolelle ja poistetaan suojamuovi. Mikäli massa ei ole kiinnittynyt kunnolla ikkunaan tai runkoon, sen näkee pleksin läpi. Tällaisessa kohdassa ruuveja kiristetään niin vähän kuin mahdollista liimauksen kiinnittämiseksi.
Sama toistetaan toiselle ikkunalle ja ikkunat jätetään kuivumaan vuorokaudeksi-pariksi. Ruuvit kiristetään vasta massan kuivuttua hieman tiukemmalle, jolloin paras tiiviys saadaan aikaan massan paksuutta vähentämättä.
Viimeistely
Sisäpuolella olevat teipit voi poistaa massan kuivuttua, jolloin massa irtooa siististi pleksistä tahroja jättämättä. Mikäli massaa on tarttunut ikkunaan, se irtooa kuivattuaan parhaiten sormilla rullaamalla. Sikaa käytettäessä puhdistus on lähes mahdotonta joten sotkemista tulee välttää.
Artikkeleita
Keskustelua
Ikkunoiden huoltoa on käsitelty seuraavissa hFoorumin keskusteluissa: