Kylkiraitojen huolto

H-veneiden kylkien "vauhtiraitoja" on lähes yhtä monenlaisia kun veneitäkin. Valkoinen runko kestää parhaiten aikaa ja auringon julmaa UV-säteilyä mutta väriraidat tuovat veneelle ryhtiä ja linjakkuutta. Valitettavasti gelcoat ei pidä pigmenttiään juuri paremmin raidoissa kun suuremmillakaan alueilla ja väri samentuu ja harmaantuu aikaa myöten.

Säännöllisemmin kylkiraitoja huolletaan palauttamalla väri erilaisilla kirkkaudenpalautusaineilla ja suojaamalla sopivilla vahoilla. Raidan väriä voi yrittää palauttaa myös värillisellä Turtle Waxilla, joskin vaikutus on vain väliaikainen. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin toimenpiteisiin, kun helpot ratkaisut eivät enää riitä.

Gelcoat-raitojen rakenne

Lujitemuoviveneen runko valmistetaan laminoimalla eli tavallaan "valamalla". Aluksi rungosta tehdään ns. plugi eli veneen muotoinen malli. Plugista muotoillaan sitten itse muotit, jotka ovat ikäänkuin veneen muodon negatiivi.

Veneen laminointi alkaa muotin vahaamista ja vahan tarkoitus on estää veneen tarttumista itse muottiin. Sen jälkeen runko valmistetaan siinä järjestyksessä kun sen ulkopinnasta näkee: Ensin muotin pintaan rajataan ja valetaan tarkoin kaikki koristerajat, joiden päälle tulee korkeintaan millejä paksu rungon värin antava gelcoat-pinta. Gelcoatin sisäpuolelle sitten aletaan laminoida itse rungon lujuuden antavia lasikuitumattoja hartsilla kiinni. Lopuksi vene yleensä maalataan ns. topcoat-maalilla sisäpuolelta mikäli sisäpuolen kulutus sitä vaatii.

Koska gelcoat-raita on lähes rakenteellinen osa venettä, sen uusiminen tarkoittaa useimmin pintaremonttia täydellisen uusimisen sijaan.

Väripigmenttien UV-kestävyydellä on eroa. 30 vuotta vanhoissa veneissä lähes kaikki alkuperäiset sävyt ovat vaalentuneet. Kuitenkin vaaleat sävyt tuntuvat säilyvän paremmin ja punaiset vastaavasti huonoiten. Käytännössä kaikki tummat sävyt menettävät syvyyttään vaaleita nopeammin, sillä valoa heijastaessaan tummat pigmentit eivät heijasta säteilyä vaan ottavat sen vastaan.

Gelcoat on halpaa ainetta ja useimpiin lasikuitukohteisiin hyvä pinnoite. Veneissä gelcoatissa on kuitenkin ongelmana aineen huokoisuus, puhtaanapito ja väripigmentin heikko UV-kestävyys, joita pyritään korjaamaan toistuvalla pinnan huollolla puhdistamalla ja vahaamalla. Nykyään kalliimmat veneet maalataan kaksikomponenttimaalilla haluttuun sävyyn itse rungon väriä muuttamatta. Näin saadaan helppohoitoisempi pinta ja parempi kestävyys esimerkiksi tummille sävyille.

Taustaa esitetylle remontille

H-veneeni vesirajassa on punainen raita, joka oli veneen yli 30 vuoden historian saatossa päässyt haalistumaan veden pinnan heijastaessa pigmenttiin osan ohimenevästäkin valosta. Etenkin veneen peräosan alla värin kauhtuminen oli ollut voimakasta jonka lisäksi gelcoat oli saanut ilmeisesti ankkurin nostossa hämähäkki-murtumia aiheuttaneita pintakolhuja jotka oli hyvä tarkistaa joten remonttini sai esteettisten syiden lisäksi hieman rakenteellistakin tarvetta.

Työvälineet

Koska remonttini koski pelkästään kyljen raidan alueetta, oli sen kunnostamiseen liittyvä alustaminen ja maalaaminen syytä rajata tarkasti. Tämän remontin tärkeimmäksi työvälineeksi muodostuikin siten riittävä määrä riittävän laadukasta maalarinteippiä. Perinteinen maalarinteippi on kelvollinen, tosin se päästää usein maalia lävitseen reunoilla. Parempaan tulokseen pääsee pyytämällä maaliliikkeestä muovista pakkausteipin kaltaista keltaista erikoisteippiä, joka sulkee sauman paremmin ja irtoaa jälkiä jättämättä.

Itse pohjatöihin tarvitaan hiekkapaperia n.200 karheudesta n.800 karheuteen ja käsikappale, jolla hiomispinta pysyy käsi-hiomapaperi-yhdistelmää suorempana.

Pinnan viimeistely ennen maalaamista on hyvä tehdä asetonilla, jonka käyttöön tarvitaan trasselia, hengityssuojain ja käsineet.

Maalaamiseen kestävin vaihtoehto ovat 2-komponenttimaalit, mutta käyttämäni 1-komponenttimaali toimi myös hyvin vesirajan yläpuolella. Omassa remontissani suurta hyötyä olisi ollut myös primerin käytöstä paremman tarttuvuuden takaamiseksi. Tämä ilmeni mm. vedessä paljon olevan peräosan alta ensimmäisen kesän jälkeen hilseilleestä maalista.

Maalisudiksi paras vaihtoehto on vaahtomuovinen pensseli jonka puhdistukseen ainakin asetoni sopii hyvin. Vaahtomuovissa ei ole harjaksia joten rauhallisesti vedetty maalikerros on lähes tasainen ja kelpaa hyvin mm. vesirajaraidan maalaamiseen. Isompia pintoja maalatessa on syytä käyttää ruiskua tai kääntyä ammattilaisten puoleen.

Todella tarkan rajan aikaansaamiseksi tarvitaan viivottimeksi joustava rima ja työvälieeksi partaterä tai mattopuukon irtoterä. Toimenpiteistä lisää alla.

Tarkka teippaus helpottaa viimeistelyä

Raidan pohjustustyöt

Ensimmäisenä kyljestä tulee poistaa kaikki vaha niin hyvin kuin mahdollista. Parasta ainetta tähän on asetoni, joskin myös muut vahanpoistoaineet toimivat vastaavasti käyttöohjeidensa mukaan. Raitaa kannattaa pyyhkiä trasselin avulla useita kierroksia, sillä seuraava hiominen saattaa muuten sotkea työrutiinin täysin vahaa levittäessään.

Työni rajautui itse kylkiviivaan joten ennen hiomista oli syytä rajata käsiteltävä alue teipillä. Hiominen aloitetaan pinnan kunnon mukaan karheammalla tai hienommalla paperilla aina vaiheiden välissä asetonilla raitaa pyyhkien. Päätarkoitus on saada aikaan tartuntapinta primerille mutta samalla on hyvä muistaa, että mitä tasaisempi pinnasta tulee eri käsittelyvaihdeiden välillä, sitä tasaisempi on myös lopputulos.

Hiomisen päätyttyä tulee teippi poistaa ja raita pyyhkiä vielä asetonilla ennen uutta primeri-maalilta suojaavaa teippausta.

Primeriksi tulee valita käytettävään maaliin sopiva vaihtoehto ja sen levittäminen tulee tehdä ohjeiden mukaan.

Teippaukset tulee poistaa heti maalin hyydyttyä tarkan rajan aikaansaamiseksi. Maalausvaiheiden välillä tulleet valumat tulee poistaa maalin kuivuttua esimerkiksi parta- tai mattopuukon terällä varovasti rapsuttaen. Se on hyvä hioa sileäksi ennen maalaamista ja pyyhkiä puhtaaksi joko asetonilla tai kostealla kangasrätillä pölyn poistamiseksi. Tarvittaessa primer-maalaus ja hionta toistetaan kunnes pinta on valmis varsinaiselle maalikerrokselle.

Maalin valumia teipin alla voi välttää ohuilla maalikerroksilla

Raidan maalaaminen

Maalatessa toimitaan valitun maalityypin ohjeiden mukaan, käytännössä vesirajassa tai sen alla olevissa pinnoissa tulee käyttää 2-komponenttimaaleja ja pinnan yllä voidaan käyttää helppokäyttöisempiä kiiltäviä 1-komponenttimaaleja.

Maalin levitykseen paras apuväline on vaahtomuovisivellin, jolla maalia sivellään pitkillä vedoilla riittävän peittäviä, mutta ohuita kerroksia valumien välttämiseksi. Maalikerroksia tulee useita ja niiden kuivuttua hyytelömäisiksi, tulee teipit poistaa ja uusia maalin kuivuttua. Riittävän peittävän maalipinnan synnyttyä maalaus on valmis.

Lopputulos on vaivan arvoinen

Raidan viimeistely

Todella tarkan rajan aikaansaamiseksi tarvitaan joustavaa rimaa, itse käytin esimerkiksi puista sälekaihdinta. Rimaa käytetään viivaimena, jolla varmistetaan kylkiviivan suoruus pala palalta. Kylki on kaareva, joten vain pieniä alueita voi käsitellä kerrallaan. Viivaimen avulla piirretään värirajaan uuden maalikerroksen syvyinen viilto, jonka ulkopuolelta yli mennyt maali varovaisesti rapsutetaan pois. Lopputulos puhuu puolestaan!