Maston trimmaus

Tässä artikkelissa käsitellään H-veneen maston trimmaamista kiinteän takilan (vantit, saalingit, staagit) avulla. Purjehduksen aikana tapahtuvaa purjeiden trimmaamista käsitellään muissa artikkeleissa.

Retkipurjehtijan kannalta maston trimmaukseen liittyy seuraavia tavoitteita:

• Maston tulee pysyä pystyssä/ehjänä kaikissa olosuhteissa
• Maston trimmauksen tulee olla sellainen, että trimmiä ei tarvitse muuttaa olosuhteiden mukaan

Kisakäytössä maston trimmauksella on oleellinen merkitys vauhtiin. Kisakäytössä yksiselitteisiä ohjeita oikealle trimmille ei voida antaa, vaan paras trimmi riippuu mm. seuraavista asioista:

• Purjeiden leikkaus, valmistaja
• Tuuli- ja aallokko-olosuhteet (masto trimmataan mahdollisesti erikseen jokaista kilpailua varten)
• Miehistön paino
• Maston ominaisuudet (eri valmistajan maston taipuvat hieman eri tavalla)
• Miehistön tottumukset
• Saalinkien mitat ja asento (ts. saalinkien ja niiden kiinnityksen muokkaaminen on osa maston trimmausta)

H-veneen takila on ns. osatakila, joka tarkoittaa sitä että etustaagin kiinnityskohta mastolla on huomattavasti maston huippua alempana. Saalingit (yksi pari) ovat takaviistossa, ja rustiraudat mastonjalan takapuolella. H-veneessä on kaksi paria vantteja, ylävantit (pidemmät) ja alavantit (lyhyemmät). Alavantit kiinnittyvät mastoon saalinkien alapuolelle. Koska saalingit osoittavat taaksepäin (ja rustiraudat ovat maston takana), vantit vetävät mastoa taaksepäin ja masto pysyy pystyssä pelkän etustaagin ja vanttien avulla. Takastaagi on tärkeä maston trimmaamisen kannalta, mutta sitä ei tarvita maston pitämiseen pystyssä.

Pääsäännöt, huomioitavat asiat:

• Maston tulee olla suora sivusuunnassa, ei taipunut eikä vinossa
• Masto EI saa olla kallistunut eteenpäin
• Ylävanttien tulee olla riittävän/yllättävän/todella kireällä
• Alavanttien tulee olla löysemmät kuin ylävantit
• Maston keskiosa saa olla taipunut eteenpäin, mutta EI koskaan taaksepäin

Ennen maston pystytystä

• Tarkista ettei vaijereissa ole katkenneita säikeitä
• Tarkista vanttien päätykappaleet mahdollisten murtumien/taipumien varalta
• Puhdista ja öljyä vanttiruuvien kierteet

Maston pystytys, perustrimmi retkipurjehtijalle

Maston pystytys lienee helpointa kolmen henkilön yhteistyönä. Nosturilta tuleva löysä nostolenkki asetetaan kulkemaan saalinkien alapuolelle, alavanttien yläpuolelle. Varmista etteivät ylävantit tai staagit kulje nostolenkin läpi/alta. Yksi henkilö tukee ja ohjaa mastoa maston juuresta, yksi henkilö käyttää nosturia (joko nosturiauto tai rannalla oleva kiinteä mastonosturi).

Kun maston alapää on saatu asetettua mastonjalkaan, kiinnittää kolmas henkilö ensin ylävantit (löysälle), ja sitten etustaagin. Masto pysyy pystyssä kun ylävantit ja etustaagi on kiinnitetty. Tämän jälkeen nosturin lenkin voi irrottaa ja veneen siirtää pois nosturin luota (jotta seuraavat pääsevät nosturille).

Seuraavaksi kiinnitetään alavantit ja takastaagi (vielä löysälle).

Ylävantit kiristetään käsin, ja isopurjeen fallin avulla tarkistetaan maston asento. Kun falliin laitetaan roikkumaan pienehkö paino, tulisi painon roikkua jonkin verran maston takapuolella (toisin sanoen masto on taaksepäin kallistunut). Yleisohjeena voisi olla, että maston huipun tulee tässä vaiheessa olla n. 40 cm mastonjalan takapuolella. Maston tulisi seistä mastonjalassa niin, että maston nojaa tasaisesti mastonjalkaan. Monissa vanhoissa kisakäytössä olleissa H-veneissä maston alaosa on kärsinyt takareunastaan, koska mastoa on pidetty voimakkaassa takanojassa. Kun masto nojaa koko pohjallaan mastonjalkaan, se ei rupea aallokossa "pumppaamaan" liian helposti.

Tarkista maston asento sivusuunnassa fallin avulla: Kiristä falli niin, että se juuri ylettyy toisen laidan rustirautaan. Vie tämän jälkeen falli toiselle laidalle, niin näet onko maston huippu veneen keskilinjalla.

Kun masto on sivusuunnassa suorassa ja takanoja on sopiva, voit ryhtyä kiristämään ylävantteja. Kiristä kummankin puolen ylävanttia yhtä monta kierrosta, välillä tarkastaen, että masto pysyy sivusuunnassa suorassa. Jos kierrät vanttiruuveja esim. pienehköillä jakoavaimilla, on epätodennäköistä että saat vantteja liian kireälle. Tarkkaile kuitenkin maston taipumaa kiristäessäsi ylävantteja. Kun kiristät ylävantteja, saalingit työntävät maston keskikohtaa eteenpäin. Masto saa tässä vaiheessa taipua niin, että masto taipuu keskikohdastaan noin 5-10cm eteenpäin.

Riippuen veneen rungosta ja trimmaajan käsivoimista on mahdollista, että veneen kylkiin ilmestyy havaittava "lommo" rustirautojen kohdalle. Tällöin vantteja kannattanee hieman löysätä.

Kun ylävantit ovat kireällä ja masto sivusuunnassa suora, voit ryhtä kiristämään alavantteja. Alavantit vetävät maston keskikohtaa taaksepäin. Kiristä alavantteja niin, että maston keskikohta on edelleen hieman taipunut eteenpäin. Kun kiristät alavantteja, tarkkaile että masto ei taivu keskikohdastaan kummallekaan sivulle. Parhaiten sivusuuntaisen taipumisen havaitset katsomalla ylöspäin mastouraa pitkin.

Takastaagia kannataa retkipurjehtijankin opetella säätämään kelin mukaan. Mastoa trimmatessa ja kevyessä tuulessa takastaagi on täysin löysällä.

Koepurjehdus

Koepurjehdus on paras tehdä 5-7 m/s tuulessa. Aja purjeet normaalisti skuutattuina luovilla, ja tarkkaile maston taipumaa sekä sivusuuntaan että pituussuuntaan. Pituussuunnassa maston tulisi olla tasaisesti taaksepäin taipunut. Sivusuunnassa maston tulisi olla suora. Alapuolen vanttien ei tulisi roikkua aivan löysänä, vaan pikemminkin suorina mutta ei kireinä.

Kisaajan mastotrimmi

Takanoja (rake)

Maston takanoja parantaa suorituskykyä kryssillä, mutta hidastaa myötätuulessa (spinaakkerilla). Takanoja määritetään ripustamalla paino isopurjeen nostimeen, ja mittaamalla nostimen etäisyys maston takareunasta puomin kohdalla. H-veneellä sopiva takanoja lienee jotakin välillä 5-10 % isopurjeen etuliesman pituudesta (mittakirjan P-mitta, H-veneellä 8,70 m), eli sopiva takanoja on noin 40-80 cm.

Maston esitaivutus (prebend)

Maston taivutus latistaa isopurjetta ja avaa ison takaliikkiä. Sopiva prebendin määrä riippuu purjeen muodosta, isopurjeen etureuna on yleensä ommeltu jonkin verran kaarevaksi. Purjeen kaareva etureuna mahdollistaa purjeen paremman säätämisen. Takastaagin kiristäminen taivuttaa mastoa huomattavasti enemmän kuin prebend. Prebendin aiheuttaa saalinkien mastoa eteenpäin työntävä voima, tällöin taipuma on myös suurinta saalinkien kohdalla.

Maston sivuttaistaipuma

Maston huipun taipuminen kovemmassa tuulessa suojan puolelle avaa ison takaliikkiä ja vähentää kallistavaa voimaa. Ala- ja ylävanttien kireyden suhde vaikuttaa siihen kumpaan suuntaan maston huippu taipuu. (ts. kireät alavantit ja löysät ylävantit -> maston huippu taipuu suojan puolelle). Maston huipun taipuminen tuulen puolelle ei liene milloinkaan hyvä asia.

Rustirautojen paikat

Rustinrautojen sijaintia määrittää osaltaan luokkasäännöt (kohta 3.5.2.15) vanttien sijaintien suhteen. Nämä tulee huomioida sovellettaessa mm. eri valmistajien trimmiohjeita omaan rikiin.

Saalinkien pituus ja kulma

Pidemmät ja enemmän takaviistot saalingit lisäävät maston keskikohdan taipumista eteenpäin. Katso Saalingit.

Kokemuksia ja havaintoja

Seuraavat kappaleet on luvalla lainattu Harri Nurmion (Hookaksoo [1]) viestistä Plaanaa.com -palstalle 13.10.2006 [2].

Ohjeita ei kuitenkaan saa noudattaa kirjaimellisesti mittanauhan kanssa, vaan on tutkittava takilan toimintaa eri olosuhteissa ja otettava huomioon myös esim. miehistön paino. Jos purjeneuloja on kehittänyt purjeet ja trimmiohjeet yhdessä 300 kiloisen H-venemiehistön kanssa, ohjeet eivät toimi meidän 205-215 kiloisella miehistölläme.

Takilan kireyden säätäminen kelin mukaan

Me noudatimme Hookaksoossa purjeneulojien ohjeita, kun meillä oli Northin, Elvströmin ja WB:n purjeita. Vantteja ruuvattiin kelin mukaan siten, että mitä kovempi keli, sitä kireämmät vantit. Kuitenkin aina niin, että ylävantit olivat kireämmät kuin alavantit. Vauhtimme oli yleensä melko hyvä, varsinkin kovalla tuulella (painoimme silloin parhaimmillaan 240 kg). Loosin vanttimittarin mukaan ylävanttimme olivat kireimmillään 39 ja alavantit 37-36. Niin kireälle kuin Northin ohjeissa sanotaan, emme uskaltaneet vantteja vääntää, kun veneen kylki alkoi muuttaa muotoaan.

Northin arvot ovat: Let 0-2 m/sek 31 25 Mellem 3-9 m/sek 36 30 Hård 10 > m/sek 41 38

Kevyellä kelillä vantit olivat löysemmät, suunnilleen em. ohjeen mukaan 31/25. Mutta kevyellä kelillä oli usein vauhtiongelmia.

Negatiivinen prebend

Kokeilimme joskus myös sellaista joidenkin huippujen kuulemma käyttämää kovan kelin trimmiä, jossa alavantit ovat ylävantteja kireämmät eli mastossa on negatiivinen prepend, kun masto seisoo vapaasti ilman purjeita. Ideana on se, että masto taipuu yläosastaan (ylävanttien ja keulastaagin kiinnityskohdan kohdalta 10 cm) sivulle leehen. Se ei kuitenkaan toiminut melko kevyellä miehistöllämme, vaikka meillä on vanha (1986) Arteknon löysä masto. Isoa ei saanut latistetuksi tarpeeksi, että vene olisi pysynyt pystyssä.

Jatkuvasti löysä takila

Vuonna 2003 ostimme Ottossonin purjeet, joilla Michael Collberg voitti Redgreen leaguen. Mukana ei tullut trimmiohjeita ja olimme aika hukassa. Jo keskituulessa vene ei pysynyt pystyssä, kun iso on niin pussikas.

Sain Collbergiltä sähköpostilla trimmiohjeita, että pitää ajaa tosi löysällä takilalla. Se auttoi heikkoon keliin, mutta edelleen ruuvasimme vantteja tiukalle kovassa kelissä, koska en ymmärtänyt, että myös kovassa kelissä ajetaan löysällä takilalla. Kun varmistin asian Collbergilta, alkoi vauhti löytyä.

Meillä on kolmatta vuotta aina sama trimmi kaikissa tuulissa: ylävantit 23 ja alavantit 12. Siis tosi löysä. Kovalla tuulella masto taipuu hyvin ja vene pysyy pystyssä noin 8-9 m/s saakka. Sitten miehistön paino loppuu ja raskaammat menevät ohi. Kevyellä tuulella vauhti on erinomainen. Löysästä rikistä on myös se etu, että masto nousee lenssillä pystympään ja takila on tehokkaampi.

Purjeina meillä on ollut nyt neljä vuotta Ottossonin iso ja kolme vuotta vm.-97 WB:n kovan tuulen fokka. Nousussa ei ole ollut ongelmia, kun tuulen ja pinnapaineen mukaan vedetään keulastaagi hekillä suoraksi. WB:n fokka toimii ihanteellisesti sekä heikossa että kovassa tuulessa Ottossonin ison kanssa. Meillä on myös Ottossonin kevyen tuulen fokka, mutta se on niin pussikas, että nousussa on vähän ongelmia. Toisaalta vauhti on hyvä ja lopputulos ehkä sama kuin WB:n fokalla, mutta on ikävä ajaa, jos jää nousussa muille.

Vanttien kireyden arviointi vanttien venymän perusteella

Vanttien kireyttä voi arvioida mittaamalla vantin venymää. Yksi ohje on, että ylävantit kiristetään niin, että ne venyvät 4mm 2metrin matkalla [1]. Ainakin vuoden -79 Botniassa ko. mittauksen mukainen trimmi aiheutti kylkien painumisen lommolle rustirautojen kohdalta.

Ero kevyen ja kovan kelin trimmissä

Monien ohjeiden mukaan ylävanttien vanttiruuveja säädetään kevyen ja kovan kelin trimmin välillä noin 10 kierrosta.

Artikkeleita

• Rikin huolto

Keskustelua

Maston trimmaamisesta on keskusteltu ainakin seuraavilla otsikoilla

• Nautinollisempaa H purjehdusta reippaassa kelissä

• Purjeiden trimmaus ja veneen käsittely

Linkkejä

• Maston nosto ilman nosturia (Ei aloitteijoille!)