Ero sivun ”Ikkunoiden huolto” versioiden välillä
306 (keskustelu | muokkaukset) |
306 (keskustelu | muokkaukset) p |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | [[ | + | [[Tiedosto:H-ikkuna0.JPG|thumb]] |
H-veneiden ikkunoiden muotoilu muuttui tiiviissä tahdissa veneen alkuvuosina ja niiden perusteella voi tietyyn rajaan saakka päätellä jopa vuosimalleja. Alkuvuosina veneitä kuitenkin myytiin puolivalmiina rakennussarjoina ja myöhemminkin omistajat ovat vaihtaneet ikkunoita vuosimallista poikkeaviksi makujensa mukaan. Ensimmäisissä H-veneissä on vain yksi ikkuna puolellaan salongin kohdalla mutta pian ikkuna lisättiin myös keulapiikkiin. Myöhemmin läpinäkyviä materiaaleja on käytetty myös keula- ja kulkuluukussa sisätilan luonnonvaloa lisäämään. | H-veneiden ikkunoiden muotoilu muuttui tiiviissä tahdissa veneen alkuvuosina ja niiden perusteella voi tietyyn rajaan saakka päätellä jopa vuosimalleja. Alkuvuosina veneitä kuitenkin myytiin puolivalmiina rakennussarjoina ja myöhemminkin omistajat ovat vaihtaneet ikkunoita vuosimallista poikkeaviksi makujensa mukaan. Ensimmäisissä H-veneissä on vain yksi ikkuna puolellaan salongin kohdalla mutta pian ikkuna lisättiin myös keulapiikkiin. Myöhemmin läpinäkyviä materiaaleja on käytetty myös keula- ja kulkuluukussa sisätilan luonnonvaloa lisäämään. | ||
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
===Liimaustekniikka polymeerimassalla=== | ===Liimaustekniikka polymeerimassalla=== | ||
| − | Tämä artikkeli on itse asiassa jatko-osa aiempaan | + | Tämä artikkeli on itse asiassa jatko-osa aiempaan epäonniseen yritykseen, joka on siirretty artikkeliksi [[Ikkunat kirkkaalla massalla]] opiksi ja muistutukseksi. |
| + | |||
Seuraavassa ohjeita kirkkaan akryyli-ikkunan liimaamiseen polymeerimassalla siten, ettei massa-aine erotu häiritsevästi ikkunan läpi. Koko kiinnitysprosessi kannattaa ajoittaa tyynelle päivällä, jolloin ilmassa leijuu mahdollisimman vähän massaan tarttuvia roskia. | Seuraavassa ohjeita kirkkaan akryyli-ikkunan liimaamiseen polymeerimassalla siten, ettei massa-aine erotu häiritsevästi ikkunan läpi. Koko kiinnitysprosessi kannattaa ajoittaa tyynelle päivällä, jolloin ilmassa leijuu mahdollisimman vähän massaan tarttuvia roskia. | ||
| Rivi 71: | Rivi 72: | ||
Massaa tursotetaan hitaasti ja huolellisesti koko ikkunan ympäri. Myös tiivisteen päälle kannattaa levittää massaa, sillä muuten ne jäävät esiin liimamassaa vaaleampina laikkuina. Tasaisen massapatjan synnyttyä siirretään ikkuna varovasti paikalleen. Suurin vaara polymeerimassalla työskennellessä on töhrätä massakakku paikoin liian matalaksi, sillä toisin kuin sikafleksiä, polymeerimassaa on helppo puhdistaa akryylin pinnalta. | Massaa tursotetaan hitaasti ja huolellisesti koko ikkunan ympäri. Myös tiivisteen päälle kannattaa levittää massaa, sillä muuten ne jäävät esiin liimamassaa vaaleampina laikkuina. Tasaisen massapatjan synnyttyä siirretään ikkuna varovasti paikalleen. Suurin vaara polymeerimassalla työskennellessä on töhrätä massakakku paikoin liian matalaksi, sillä toisin kuin sikafleksiä, polymeerimassaa on helppo puhdistaa akryylin pinnalta. | ||
| − | Varovasti paikalleen aseteltua ikkunaa aletaan ruuvata kiinni esim. joka kolmannella ruuvilla ensin toisesta päästä, sitten keskemmältä ja kohti toista päätä tarkoituksena "rullata" ikkuna paikalleen. Näin massa levittyy tasaisesti kohti toista päätä. Ruuvit jätetään niin löysälle kuin suinkin ja loput ruuvit lisätään väleihin. Tässä vaiheessa toisesta käsiparista sisäpuolella on apua, etenkin jos on tarkoitus ruuvata ikkunoiden reunusrimat samalla takaisin kiinni. | + | [[Tiedosto:H-ikkuna23.JPG|thumb|right|Paikalleen liimattu ikkuna viimestelyjä vailla]]Varovasti paikalleen aseteltua ikkunaa aletaan ruuvata kiinni esim. joka kolmannella ruuvilla ensin toisesta päästä, sitten keskemmältä ja kohti toista päätä tarkoituksena "rullata" ikkuna paikalleen. Näin massa levittyy tasaisesti kohti toista päätä. Ruuvit jätetään niin löysälle kuin suinkin ja loput ruuvit lisätään väleihin. Tässä vaiheessa toisesta käsiparista sisäpuolella on apua, etenkin jos on tarkoitus ruuvata ikkunoiden reunusrimat samalla takaisin kiinni. |
Tämän projektin veneessä ruuveista oli säästelty siten, että kymmeninen ruuvien joukossa oli kahdeksan pitempää ruuvia. Ne oli ilmeisesti tarkoitettu ruuvattavaksi kunkin ikkuna-aukon ylä- ja alareunoihin siten, että niillä kiinnitettiin sisäpuolelle tuleva ikkunalista keskiosastaan. Näin lista oli mahdollista kääntää suoraa muiden liian lyhyiden ruuvinkärkien varaan. | Tämän projektin veneessä ruuveista oli säästelty siten, että kymmeninen ruuvien joukossa oli kahdeksan pitempää ruuvia. Ne oli ilmeisesti tarkoitettu ruuvattavaksi kunkin ikkuna-aukon ylä- ja alareunoihin siten, että niillä kiinnitettiin sisäpuolelle tuleva ikkunalista keskiosastaan. Näin lista oli mahdollista kääntää suoraa muiden liian lyhyiden ruuvinkärkien varaan. | ||
| Rivi 79: | Rivi 80: | ||
Sama toistetaan toiselle ikkunalle ja ikkunat jätetään kuivumaan vuorokaudeksi-pariksi. Ruuvit kiristetään vasta massan kuivuttua hieman tiukemmalle, jolloin paras tiiviys saadaan aikaan massan paksuutta vähentämättä. Seuraavassa esitetty viimeistely voidaan kuitenkin tehdä samantien. | Sama toistetaan toiselle ikkunalle ja ikkunat jätetään kuivumaan vuorokaudeksi-pariksi. Ruuvit kiristetään vasta massan kuivuttua hieman tiukemmalle, jolloin paras tiiviys saadaan aikaan massan paksuutta vähentämättä. Seuraavassa esitetty viimeistely voidaan kuitenkin tehdä samantien. | ||
| + | [[Tiedosto:H-ikkuna24.JPG|300px|Lopputuloksena siisti liimaraja, jonka läpi kirkasvärinen keskipalkki erottuu puhtaana]] | ||
==Viimeistely== | ==Viimeistely== | ||
| − | + | Mikäli polymeerimassaa on tarttunut ikkunaan, sen saa puhdistettua helposti sinolilla ja sopivalla kankaanpalalla. Huomaa kuitenkin, että muut ikkunamateriaalit suhtautuvat eri tavoin liottimiin ja esimerkiski polykarbonaatti-ikkunoiden kohdalta oikeaa liuotinta kannattaa tiedustella myyjältä. | |
Versio 5. tammikuuta 2013 kello 15.51
H-veneiden ikkunoiden muotoilu muuttui tiiviissä tahdissa veneen alkuvuosina ja niiden perusteella voi tietyyn rajaan saakka päätellä jopa vuosimalleja. Alkuvuosina veneitä kuitenkin myytiin puolivalmiina rakennussarjoina ja myöhemminkin omistajat ovat vaihtaneet ikkunoita vuosimallista poikkeaviksi makujensa mukaan. Ensimmäisissä H-veneissä on vain yksi ikkuna puolellaan salongin kohdalla mutta pian ikkuna lisättiin myös keulapiikkiin. Myöhemmin läpinäkyviä materiaaleja on käytetty myös keula- ja kulkuluukussa sisätilan luonnonvaloa lisäämään.
Aluksi ikkunat olivat alumiinikehyksellisiä ja peräti lasi-ikkunoita mutta käytännön ja turvallisuuden vuoksi pleksi ja akryyli alkoivat yleistyä pian kehykset tarpeettomina syrjäyttäen. Tiettävästi vuodesta -75 alkaen Artekno alkoi valmistaa nykymallin mukaisia pitkiä yhtenäisiä pleksi-ikkunoita jotka yleistyivät nopeasti kaikkiin venevalmistajien H-veneisiin helpon asennuksen ja ylläpitonsa ansiosta.
Pitkät kehyksettömät ikkunat toivat mukanaan ongelmia vesitiiviyden suhteen ja sade- ja roiskeveden vuotaminen hyttiin onkin yksi yleisimmistä syistä remontoida ikkunat joko kokonaan tai tiivisteidensä osalta. Yhtä yleistä on myös ikkunan tuleminen käyttöikänsä päähän, jolloin ikkuna alkaa murtua pieniksi auringonvalossa erottuviksi kiteiksi. Ikkunoiden vaihto voi tulla kyseeseen myös lasin murruttua tai naarmuunnuttua ja silloin on hyvä tietää oikeat aineet ja menetelmät että uudistetusta kokonaisuudesta tulee vesitiivis ja toimiva.
Sisällysluettelo
Ikkunoiden vaihto
H-veneen ikkunaremontti on pelonsekaista kunnioitusta herättävä urakka joka tulee joka veneellä eteen ennemmin tai myöhemmin. Muita ohjeita tähän remonttiin tarjoaa mm. fe83.orgin ohje, joka sopii etenkin ilman ruuveja kiinnitettäviin ikkunoihin ja niistä sovellettu Kittiwaken ikkunaremonttikokemus, jossa kiinni ruuvatut ikkunat rajattiin mustalla primer-massalla fe83-ohjeen mukaisesti.
Taustaa esitetylle remontille
33 vuoden jälkeen tuli aika vaihtaa H-veneeni ikkunat. Ikkunat olivat -75 Arteknon veneen mallia, toisin sanoen noin 2 metriä pitkät ruuvatut pleksi-ikkunat, jotka oli kiinnitetty ruuvikiinnityksellä rungon läpi sisällä oleviin ikkunoiden puulistoihin. Pleksi oli jonain kylmänä talvena haljennut keskipaikkeilta toiselta kyljeltä luultavasti kylmässä kutistuessaan ja oli kidemäisenä säleinä kauttaaltaan. Viimeinen tippa valui vuotamaan alkaneen ikkunan tiivisteistä ja päätin ryhtyä uusimaan ikkunoita.
Etuna riittävän pitkässä remontin lykkäämisessä on kiinnitysmassan heikkeneminen. Vanhat ikkunat irtosivat todella helposti vanhasta silikonista ja vastaavasti silikonin sai sormilla rullattua irti veneen kyljestä. Toinen ikkunoista oli yhä ehjä joten siitä sain mallin uusien ikkunoiden muodoille.
Tosiasiassa tässä ohjeessa on jonkin verran jälkiviisautta, jonka mukaan remontin itse toistaisin. Oheisissa kuvissa näkyy oman remonttini vaiheet jotka poikkeavat kirjoituksessa esitetystä siten, että massa levitettiin veneen runkoon ikkunoiden sijasta. Tämä aiheutti hiukan häiritseviä kuplia massan ja ikkunan välissä minkä uskon olevan mahdollista välttää näitä ohjeita seuraamalla.
Materiaaleista
Mm. Fe83-sivuilta löytyi hyvää lähtötietoa ikkunaremontille. Tärkeää on tiedostaa vaihtoehdot materiaalille, sillä alkuperäisen kovan ja jossain määrin hauraankin, perusominaisuudeltaan UV-suojatun ja huonommin taivutusta ja vetoa kestävän akryylin eli pleksin rinnalle on tullut myös taipuisampi, pehmeämpi ja UV-suojakäsittelynäkin saatava polykarbonaatti. Tarkoitukseni oli entistää ikkunat mahdollisimman lähelle alkuperäistä joten kallistuin varhaisessa vaiheessa pleksin puoleen. Pleksin työstäminen huoletti jossain määrin mutta vastaavasti alkuperäisen kaltainen 6mm:n paksuus ja oikea alkuperäisen ikkunan lähellä oleva sävy saivat päätöksen kallistumaan sen puoleen. Lisäksi epäilin hieman polykarbonaatin UV-käsittelyn kestävyyttä tulevien 30 vuoden aikana joten päätin valita mielestäni aikaa kestävämmän vaihtoehdon.
Työstäminen
Itse pleksin ja polykarbonaatin työstö on melko helppoa. Suojamuovi kannattaa pitää levyn päällä koko työstöprosessin ajan, sillä siihen on helppo tehdä merkintöjä ja ääriviivoja naarmuilta suojaamisen lisäksi. Sahaaminen ja hiominen onnistuu kuten puussakin ja uusi pleksi kestää työstämistä hyvin. Ainoastaan Fe83-sivuilla mainittu reunojen viistäminen yläjyrsimellä osoittautui hankalaksi, sillä onnistuin hankkimaan terän jonka istukka ei sopinutkaan työstöpaikkani jyrsimeen. Näin ollen työ jouduttiin tekemään liian alhaisilla kierroksillä pyörivällä pylväsporakoneella mitä en suosittele. Alhaiset kierrokset saavat terän tökkäämään materiaaliin helpommin mikä saattaa aiheuttaa säröjä reunaan yleisesti huonon työergonomian ohella.
Hyödyllisiä työvälineitä ovat siis vanne- tai pistosaha, nauhahiomakone ja yläjyrsin. Pleksin kovuuden vuoksi käsin tapahtuva viimeistely onnistui parhaiten raspilla, joka saa aikaan selvästi viilaa hienompaa jälkeä mutta vaatii toki tiettyä varovaisuutta.
Ruuvireiät
Ruuvireikien poraaminen vanhojen mukaisesti vaati tarkkaa siirtämistä vanhasta ikkunasta uuteen sijoittamalla vanha ikkuna uuden, suojamuovilla verhotun pleksin päälle ja merkitsemällä tussilla renkaat vanhojen reikien läpi. Uusista rei'istä kannattaa tehdä niin suuret kun ruuvin kannat antavat myöden, sillä pleksin lämpölaajenemisen ääripäät saattavat olla jopa senttejä 2m:n pituudella Suomen vaihtelevissa vuodenajoissa. Tällöin suuret soikionmalliset ruuvinreiät antavat liikkumavaraa eikä ikkuna pääse niin helposti halkeamaan.
Liimamassoista
Ikkunoiden kiinnitys tapahtui 70-luvulla silikonilla, joten nykyoppien mukaan uusi kiinnitys olisi tullut tehdä samalla aineella kuin alkuperäinenkin kiinnitys, sillä lasikuituun imeytynyt liima-aine häiritsee toisten aineiden kuten esimerkiksi sikan tarttuvuutta. Tarkoituksenani oli entisöivä korjaus joten pyrin mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmettä. Liimamassan suhteen tein kuitenkin myönnytyksen nykytuotteille valitessani kirkkaan UV-suojatun polymeerimassan joka oli kohtuulisen edullista ja helposti käsiteltävää sekä puhdistettavissa akryylistä tavallisella sinolilla (huom, eri liuottimet vaikuttavat eri muoveihin eri tavoin). Lisäksi polymeerimassa ei vaadi erillisiä primereita eri materiaaleille joten kaiken kaikkiaan sillä liimaaminen oli helppoa. Odotettavissa kuitenkin on, että polymeerimassalla liimattu ikkuna tulee liimata uudelleen tulevina vuosina, mutta se on joka tapauksessa helpompaa ja etenkin siistimpää kuin kaiken sotkevalla sikalla liimaaminen. Sika vastaavasti sopii paremmin tilanteisiin, joissa tumma ikkuna liimataan runkoon ilman ruuvikiinnityksiä, sillä sen sitkeys on omaa luokkaansa.
Liimaustekniikka Sikaflex-massalla
Sikaflex-massalla liimaamisesta löytyy hyvät ohjeet fe83.orgista. Niiden mukaan tehty ikkunaremontti löytyy artikkelista Kittiwake:n ikkunaremontti.
Liimaustekniikka polymeerimassalla
Tämä artikkeli on itse asiassa jatko-osa aiempaan epäonniseen yritykseen, joka on siirretty artikkeliksi Ikkunat kirkkaalla massalla opiksi ja muistutukseksi.
Seuraavassa ohjeita kirkkaan akryyli-ikkunan liimaamiseen polymeerimassalla siten, ettei massa-aine erotu häiritsevästi ikkunan läpi. Koko kiinnitysprosessi kannattaa ajoittaa tyynelle päivällä, jolloin ilmassa leijuu mahdollisimman vähän massaan tarttuvia roskia.
Massaa tarvitaan pleksin väliin sen verran runsaasti, että pleksi kohoaa irti pinnasta n.3-5mm. Tämä joustava massakerros suojaa pleksiä lämpölaajenemisessa tapahtuvilta liikkeiltä. Mikäli massaa laitetaan hyvin ohuesti, ei massakerros jousta ja pleksi leikkautuu irti massasta tai halkeaa. Oikean massamäärän aikaansaaminen onkin vaikeaa, sillä yleensä massa tursuaa ulos sen mukaan miten paljon ikkunaa kiinni kiristetään.
Oikean paksuisen massakerroksen aikaansaamisessa on kaksi pulmaa: toisaalta massan oikeaa paksuutta on vaikea hallita, toisaalta sen tursuaminen vääriin paikkoihin on ongelma. Hyvä ratkaisu on käyttää sopivan paksuisia irtopaloja, toinen tapa on liimata yhtenäinen ikkunatiiviste reiän sisäreunalle, jolloin sisään näkyvä reuna jää siistiksi, ja ulospäin pursuava massa voidaan pyyhkiä siistiksi reunaksi vettä vastaan.
Tässä ohjeessa käytetään ikkunan välissä yleisesti saatavilla olevaa joustavaa P-profiilista ikkunatiivistettä. Sitä kannattaa varata riittävästi, vaikka yhden ylimääräisen ikkunan verran.
Paketissa oleva tiiviste halkaistaan kahdeksi P-profiiliksi. Yksi pitkä tiivistenauha ei välttämättä riitä koko ikkunan ympärysmitalle. Ikkunan alaosa kannattaakin tehdä toisesta nauhasta esim. siten, että ikkunan kaaret ja yläosa kuuluu toiseen, yhtenäiseen nauhaan.
Pitkillä suorilla osuuksilla sen käyttö on helppoa, mutta jyrkissä mutkissa profiilimuoto meinaa rypistyä. Silloin kannattaa taipumista helpottaa leikaamalla saksilla tiivisteen "lattaosaan" lovia taipumisen helpottamiseksi kuten kuvassa.
Liimaaminen
Uusien ikkunoiden suojamuovit kannattaa poistaa tässä vaiheessa, jotta liimaamisen onnistumista on helpompi seurata. Ikkunoita ruuvein paikalleen sovitettaessa kannattaa ikkunan reunaan runkoon samalla liimata maalarinteippi rungon suojaksi. Teippi merkitsee siten runkoon alueen, jolle massa tulee levittää.
Liimaamiseen varataan riittävästi massaa eli yhteensä noin 4 tuubia kahdelle ikkunalle. Massaa kannattaa varata mieluummin liikaa kun liian vähän, sillä lisämassan hakeminen kesken prosessin ei ole järkevä vaihtoehto.
Liimatessa massaprässin suutin kannattaa leikata isoksi, sillä massan määrässä ei kannata säästellä. Lisäksi paksu massavana on helpompi tursottaa tasaisesti rungon pinnalle, sillä tarkoituksena on välttää pienten ilmakuplien syntyminen pleksin sisäpintaan.
Massaa tursotetaan hitaasti ja huolellisesti koko ikkunan ympäri. Myös tiivisteen päälle kannattaa levittää massaa, sillä muuten ne jäävät esiin liimamassaa vaaleampina laikkuina. Tasaisen massapatjan synnyttyä siirretään ikkuna varovasti paikalleen. Suurin vaara polymeerimassalla työskennellessä on töhrätä massakakku paikoin liian matalaksi, sillä toisin kuin sikafleksiä, polymeerimassaa on helppo puhdistaa akryylin pinnalta.
Varovasti paikalleen aseteltua ikkunaa aletaan ruuvata kiinni esim. joka kolmannella ruuvilla ensin toisesta päästä, sitten keskemmältä ja kohti toista päätä tarkoituksena "rullata" ikkuna paikalleen. Näin massa levittyy tasaisesti kohti toista päätä. Ruuvit jätetään niin löysälle kuin suinkin ja loput ruuvit lisätään väleihin. Tässä vaiheessa toisesta käsiparista sisäpuolella on apua, etenkin jos on tarkoitus ruuvata ikkunoiden reunusrimat samalla takaisin kiinni.
Tämän projektin veneessä ruuveista oli säästelty siten, että kymmeninen ruuvien joukossa oli kahdeksan pitempää ruuvia. Ne oli ilmeisesti tarkoitettu ruuvattavaksi kunkin ikkuna-aukon ylä- ja alareunoihin siten, että niillä kiinnitettiin sisäpuolelle tuleva ikkunalista keskiosastaan. Näin lista oli mahdollista kääntää suoraa muiden liian lyhyiden ruuvinkärkien varaan.
Mikäli massa ei ole kiinnittynyt kunnolla ikkunaan tai runkoon, sen näkee pleksin läpi. Tällaisessa kohdassa ruuveja kiristetään niin vähän kuin mahdollista liimauksen kiinnittämiseksi.
Sama toistetaan toiselle ikkunalle ja ikkunat jätetään kuivumaan vuorokaudeksi-pariksi. Ruuvit kiristetään vasta massan kuivuttua hieman tiukemmalle, jolloin paras tiiviys saadaan aikaan massan paksuutta vähentämättä. Seuraavassa esitetty viimeistely voidaan kuitenkin tehdä samantien.
Lopputuloksena siisti liimaraja, jonka läpi kirkasvärinen keskipalkki erottuu puhtaana
Viimeistely
Mikäli polymeerimassaa on tarttunut ikkunaan, sen saa puhdistettua helposti sinolilla ja sopivalla kankaanpalalla. Huomaa kuitenkin, että muut ikkunamateriaalit suhtautuvat eri tavoin liottimiin ja esimerkiski polykarbonaatti-ikkunoiden kohdalta oikeaa liuotinta kannattaa tiedustella myyjältä.
Artikkeleita
Keskustelua
Ikkunoiden huoltoa on käsitelty seuraavissa hFoorumin keskusteluissa:
