Levanki
Levanki (engl. a mainsheet traveller, ruots. storskots vagn, levang tai ledvagn) koostuu kiskosta ja vaunusta, johon isopurjeen skuutti kiinnitetään.
Sisällysluettelo
Toiminta
Säätämällä levankia voi vaikuttaa isopurjeen muotoon. Levanki mahdollistaa isopurjeen skuuttauspisteen siirtämisen sivusuunnassa, mikä vaikuttaa lähinnä skuutin eli jaluksen puomia alas vetävän voiman suuruuteen. Levankivaunun paikkaa kiskolla voi säätää joko köysien tai mekaanisten "stoppareiden" avulla. Mekaanisia stoppareita ei voi yleensä säätää kun purjeessa on vetoa.
Levankityypit
Levankeja on h-veneissä monenlaisia. Joissakin levankikisko on sitloodan penkkien yläpinnan tasalla, ja ylettyy vain penkin sisälaidasta toiseen. Pidemmät levangit ylettyvät usein sitloodan laidalta toiselle.
Pitkä ja korkealle asennettu levanki hankaloittaa melkoisesti veneessä liikkumista, ja retkiveneessä kelvolllinen vaihtoehto voisi olla myös skuutin kiinnittäminen sitloodan lattiaan ja levangin jättäminen kokonaan pois.
Nykyaikaiset kilpaveneet suosivat lyhyttä ja korkealle nostettua levankia, jolloin levangin säätöjen vaikutukset voimistuvat ja levangin pääsee helpommin kiertämään kaukalossa liikuttaessa.
Kuvassa oleva (FIN-555 / Fuuga II) levanki kulkee sitloodan laitojen korkeudella. Kaksinkertainen välitys oli turhan raskas käyttää, ja se on myöhemmin vaihdettu kolminkertaiseksi.
Toinen vaihtoehto on rakentaa kaksikelkkainen levanki, joka jakaa isopurjeen skuutista tulevaa painetta. Tällä järjestelyllä saa aikaan liukkaasti ja nopeasti liikkuvan levangin.
Hyvin laakeroitu levanki plokeineen ja lukkoineen on suhteellisen kallis hankinta.
Trimmaaminen
Levankia säädettäessä levankikiskon levankivaunu liikutetaan joko tuulen tai suojan puolelle, jolloin pystysuoran voiman (kuvissa Y-suunta) suhde vaakasuoraan voimaan (kuvassa X-suunta) vaihtelee. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä kohtisuoremmin levankivaunu on puomin alla, sitä vähemmän skuutin voimaa menee "hukkaan" vaakasuoraan suuntaan.
Alla olevassa kuvasarjassa kuvataan kolmea tilannetta eri levankisäädöin.
Kuvassa A Vene purjehtii tyynessä säässä, jolloin levankia voi nostaa 10-20cm tuulen puolelle. Näin skuutin puomia alaspäin vetävä voima pienenee ja puomi pääsee nousemaan tuulen pullistaessa purjetta. Pyöreä purje voimistaa heikkoa virtausta ja parantaa näin nopeutta. Vastaavasti maston huipussa purje kiertyy enemmän sivusuuntaan, millä saadaan aikaan tasaisempi kulku puuskaisessa tuulessa.
Kuvassa B Vene purjehtii kevyessä tuulessa, jolloin vaunu on säädetty keskiosaan levankia. Näin puomiin on saatu enemmän pystysuuntaista vetoa ja purjeen muotoa on saatu latistumaan maston huipussa. Näin virtaus paranee voimistuneessa tuulessa purjeen pussin pienentyessä.
Kuvassa C Vene purjehtii navakassa tuulessa, jolloin vaunu on säädetty suojan puolelle puomin alle. Näin suurin osa skuutin vedosta kohdistuu puomiin pystysuorasti ja skuuttia kiristämällä purje latistuu voimakkaammin, jolloin nopeasti virtaava ilma pääsee puhaltamaan suoraviivaisemmin purjeen pinnalla.
Näitä levangin säätöjä pystyy tehostamaan mm. kikkitaljaa eli puomin alasvetäjää ja hekkiä eli takastaagia säätämällä. Myös itse rikin trimmaus vaikuttaa eri tavoin eri tuuliolosuhteissa. Pitkiä aikoja kovassa tuulessa purjehdittaessa voi isopurjeen myös reivata, jolloin rikiin kohdistuva rasitus pienenee.
