Keularitilä
Tilaa ei retkikäyttöisessä H-veneessä ole koskaan liikaa. Etenkin isommat varusteet kuten vesisäiliö ja kemiallinen wc tuntuvat vievän kohtuuttomasti tilaa ja päätyvät helposti seilailemaan päämäärättömästi pitkin hyttiä.
Alkuperäisissä tyyppisuunnitelmissa wc oli sijoitettu keulapunkan alle, mikä arvatenkaan ei ole kätevää luonnon kutsuessa öisin mikäli keulapiikissä nukutaan. Vuotta 1979 tuoreemmissa Arteknon veneissä keulapiikin vuodetta on korotettu riittävästi, että matalimmat wc-mallit mahtuvat nk. kolmiopalan alle, mutta vanhempien vuosimallien matalat punkat eivät suo samaa ylellisyyttä. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten patjojen alle rakennettava mäntyritilä paitsi korottaa kulmapalan riittävän korkeaksi wc:lle, myös tuulettaa paljon murehditun patjan alustan kosteissa kesäoloissa.
Sisällysluettelo
Materiaalit ja työvälineet
Ritilän valmistamiseen tarvitaan mielellään kevyttä puuta. Tässä yhteydessä on käytetty tavallista rautakaupan mäntyrimaa 40x15mm, 40x20mm ja 30x20mm koossa. Työvälineinä käytettiin kunnon verstaan puutteessa tavallista 90 asteen kulmalla varustettua hienohampaista käsisahaa, lyijykynää, viiloja, käsituella varustettua hiekkapaperia, piikkiä ja poranterin sekä ruuvitalttapäin varustettua ruuviväännintä. Viimeistelyyn käytettiin mahongin sävyyn sävytettyä petsilakkaa ja sivellintä, joka puhdistetaan lakan laadusta riippuen vedellä tai lakkabensiinillä. Ritilöiden pohjaan on hyvä laittaa myös riittävä määrä huopalappuja keulapiikin rungon naarmujen välttämiseksi.
Periaatteet
Keulapiikin alla on kolme säilytyslaatikkoa, joihin tulee päästä aika ajoin käsiksi. Lisäksi keulapiikin puhdistus ahtaissa oloissa on hyvä saada käytännölliseksi. Siksi ritilä on hyvä jakaa helposti käsiteltäviin osiin. Tässä yhteydessä päädyttiin käyttää jakoa neljään palaan siten, että kaksi suurinta osaa peittää etummaista luukkua ja pienemmät takimmaisia.
Kuvasarjassa on esitetty ritilän eri osien jako. Etummaiset isommat osat rajoittuvat keulassa laipioon ja takaosastaan etummaisen säilytysluukun kannen reunaan. Takimmaiset pienemmät osat jatkuvat etummaisista hytin päälaipioon.
Ritilän osat muodostavat kiilamaisen muodon, johon yhdistetty ns. kolmiopalan sovitusosa mahdollistaa palan lukitsemisen paikalleen tuttuun tapaan.
Työvaiheet
Aloittelija mittaa kerran ja sahaa kahdesti siinä missä ammattimies mittaa kahdesti ja sahaa kerran. Keulapiikin muotoon sovitettavan ritilän mittaaminen ja sovittaminen on hermoja vaativa prosessi, jota on mahdollista yksinkertaistaa jonkin verran.
Alimmaksi laitetaan 40x20mm rimat kuvasarjan mukaisesti. Keskelle tuleva rimapari osoittaa etummaisten osien välin ja reunoille tulevat osat laitetaan niin etäälle, että ne kiilaavat valmiin ritilän paikalleen kylkeä ja viereistä ritilää vasten sivusuunnassa ja keulalaipion ja takimmaisten ritilän osien avulla pituussuunnassa.
Vaakarimojen asennus aloitetaan takimmaisesta rimasta, ja edetään kohti keulaa. Mitat voi yksinkertaistaa siten, että vaakariman mitta pienenee tasaisen kiilamaisesti kohti keulan laipiota. Rimojen asennus onnistuu helpoiten ylimääräisen riman avulla, jolloin 40x15mm rimaa seuraa 40mm aukko. Mittaaminen ja sahaaminen sopivaan mittaan kannattaa tehdä sopivaan kulmaan suoraan siten, että joka toinen sahaus on kulman mukainen ja joka toinen suora. Näin säästyy vaivaa ja pienellä pähkäilyllä myös materiaalia.
Taaimmat pienemmät ritilän osat mitataan samalla periaateella. Niissä alle tulevat 40x20mm rimat myötäilevät toisaalla kolmiopalan reunoja ja toisaalla menevät isompien ritilöiden tukirimoilta päälaipion ja kyljen väliseen kulmaan. Pienemmissä ritilöissä 40x15mm rimoitus aloitetaan isompien reunasta ja jatketaan kohti perää jälleen ylimääräistä rimankappaletta mitta-apuna käyttäen. Pienempien ritilöiden kolmiopalaa vasten tuleviin reunoihin tulee 30x20mm rimat, joiden tehtävä on kiilata kolmiopala paikalleen.
Kolmiopalan sovituspala koostuu kolmesta 40x15mm rimasta, joista laidoille tulevat kannattavat kolmiopalaa tarvittavan 4cm alkutilannetta korkeammalla ja ne yhdistävä takaosan pala yhdistää palat sopivassa kulmassa, että kokonaisuus kiilautuu paikalleen kolmiopalan alkuperäisten kannakkeiden päälle.
Ruuvaus
Ruuveina kannattaa käyttää kosteutta sietäviä materiaaleja. Ruuveja esitettyyn ritilään tulee paljon, joten esimerkiksi messinki on usein käytettyä hst-ruuveja edullisempi vaihtoehto. Ritilöiden kulmissa olevat palat on hyvä ruuvata kahdella ruuvilla, jolloin kulmasta tulee jäykkä. Muut rimat voi ruuvata kiinni yhdellä ruuvilla liitosta kohden. Siisteimmän lopputuloksen saa, kun ruuvit ruuvataan pohjasta käsin, mutta silloin ne on syytä senkata puun pinnan sisään veneen muovipinnan naarmujen välttämiseksi.
Viimeistely
Kun ritilä on saatu kasattua tukevaksi, on se helpoin viimeistellä hiomalla kulmistaan sopivan pyöreiksi.
Lakkaamisessa parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun ritilän puuosat lakkaa toisistaan irrotettuna. Tällöin on mahdollista käyttää petsilakkaa, joka muutoin kertyy tummiksi lätäköiksi ritilän kulmiin. Mikäli aika on rahaa, kannattaa kerran kasaan ruuvattu ritilä maalata sopivan sävyisellä peittävällä maalilla. Nykyisin sekä lakkoja, että maaleja saa aiempaa useammin myös vesiliukoisina, mikä tekee välineiden puhtaanapidosta helpompaa. Työtilojen puuteessa tässä esitellyt ritilät maalattiin veneessä, jolloin on syytä varmistaa riittävä tuuletus.
