Rungon huolto

Tässä yhteydessä rungolla tarkoitetaan veneen osaa kannen ja kölin välissä, toisin sanoen kylkiä ja pohjaa rakenteineen.

H-veneen rungon kriittiset kohdat sijaitsevat vesirajan alapuolella. Myöhäinen nosto syksyllä tai rikkinäisen laskikuidun imemä kosteus saattaa johtaa ikävään yllätykseen kun pinnan alta paljastuu rakkulainen veneen pohja ja lasikuiturutto on päässyt vauhtiin.

Merialueella oltaessa levän ja näkkien muodostuminen on nopeaa, joten pohja suojataan yleisesti myrkkymaaleilla. Aiemmin käytetyt tehokkaat maalit sisälsivät ympäristöä kuorimittavia raskasmetalleja joten niistä on siviilikäytössä luovuttu. Nykyinen suositus on, että pohjaa harjattaisiin mieluummin kun myrkkymaalattaisiin.

Tosiasiassa uuden myrkkymaalin vaikutusta on hiukan liioiteltu eikä maalausta tarvitse "vahvistaa" joka vuosi muuten kuin paikkaamalla paljaat kohdat. Veneen nostaminen ja pesu kesken kauden on H-veneenkin kokoisissa veneissä jo työlästä, joskin kilpaveneilijät toimivat näin jo käytännönkin pakosta ja siten eivät tarvitse myrkkymaaleja veneen ollessa suuren osan kesästä kuivalla maalla.

Rungon vedenalainen osa vaikuttaa myös eniten veneen nopeuteen sen aiheuttaman kitkan kautta. Huolellinen hiominen ja viimeistely on suuri työ joka monella tapaa nostattaa veneen arvoa.

Veneen varustelusta, yleensä perämoottorista johtuvaan vesirajan muuttumiseen tulisi myös kiinnittää huomiota ja tarvittaessa korjata vesiraja tilannetta vastaavaksi.

Veneen kyljet ovat yleensä valkoiset mutta historian saatossa on iloiteltu värikkäämmilläkin sävyillä joko koko rungon alueella tai yleisemmin veneelle ryhtiä ja luonnetta antavissa väriraidoissa. Värin pigmentti kuitenkin ikääntyy väistämättä joten ennen pitkää on väriä syytä korostaa tai ehostaa. Kylkien hoito oikeilla aineilla on tärkeää, sillä väärät hoitoaineet voivat pilata myöhemmät mahdollisuudet esimerkiksi maalaamiseen tai saumojen vesitiiviyteen.